Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 10.8.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Viisitoista vuotta raittiutta

Viisitoista vuotta sitten, 9.8.1990, hakeuduin ylilääkäri Reijo Ojutkankaan hoitoon. Siitä päivästä lähtien olen elänyt raittiina. Nyt raittius on minulle normaalia elämää. Se on itsestään selvää. Kun jätin alkoholin, oli se suuri muutos, joka johti moneen muuhun muutokseen.

Jo vuosia olen ajatellut, että luopumalla viinasta en menettänyt yhtään mitään.

Elämäni suuret muutokset tapahtuivat ensimmäisen viiden vuoden aikana. Tai ainakin ne tuntuivat silloin suurilta. Melko pian, muutama kuukausi myöhemmin, tammikuussa 1991 lopetin tupakanpolton. Jo aiemmin, syksyllä 1990, olin aloittanut kuntoilun. Samalla aloitin laihdutuskuurin. Terveet elämäntavat johtivat siihen, että pääsin eroon verenpainelääkkeistä, joita olin syönyt jo vuosien ajan. Muut lääkkeet olin jättänyt samalla kun lopetin viinanjuonnin.

Kunto koheni niin nopeasti, että jo helmikuussa 1991 hiihdin Finlandia-hiihdon 75 kilometriä alle seitsemään tuntiin. Paino oli pudonnut siihen mennessä yli 40 kiloa. Seuraavana kesänä, vuosi raitistumisesta, juoksin maratonin alle neljään tuntiin. Kunto oli hyvä. Sydämen leposyke oli laskenut 70-80 lukemista jopa alle 40 lyöntiin minuutissa.

Ilman raitistumista minulla ei olisi ollut rohkeutta jättää hyvää työpaikkaa ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa, kuten tein vuonna 1994 oltuani neljä kertaa neljä vuotta AKT:n puheenjohtajana. Tuskin olisin myöskään muuttanut Helsingistä maalle, kuten teimme 1993, ilman raittiutta.

Jos en olisi tehnyt suurta elämänmuutosta, en varmaan olisi kansanedustajana, kuten olen nyt ollut jo yli 10 vuotta maaliskuusta 1995 alkaen.

Raittiuden plussiksi on luettava myös kolme kirjoittamaani kirjaa. Moni muukin asia elämässäni ja lähipiirissäni on luettavissa raittiuden plussapuolelle. Niistä ei vähin ole hyvä terveys ja kunto.

Raittiuden miinuksia ei ole yhtä helppo luetella. Ne miinukset, jos ne ylipäänsä johtuvat raittiudesta, ovat välillisiä.

Raittiuden myötä ystäväpiiri muuttui ja kaventui. En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen ja tämä piirre on korostunut. Oma luonteeni ehdottomuus, joka ei ole vain hyvä ominaisuus, on lisääntynyt. Myös työ- ja suorituskeskeisyys ja kaikki niihin liittyvät ominaisuudet ja asiat ovat korostuneet. Se ei ole pelkästään hyväksi. Ajoittain stressi ja sen seuraukset ovat heikentäneet elämänlaatua.

Raittiina elämä on ollut tasaista. Suuret myönteiset ja kielteiset tunteet ovat karsiutuneet. Tasaisuus on ajoittain tuntunut harmaalta ja liian arkiselta. Myös ajoittainen taipumus äärimmäisyyteen on lisääntynyt. Siitä kärsivät läheiset.

Kun raittius on kestänyt jo näin kauan, on paljon ihmisiä, jotka eivät muuta Risto Kuismaa tunne eikä tiedä kuin raittiin Kuisman.

Raittiuden alussa minulla oli tyypillisesti suuri halu raitistaa myös kaikki muut ihmiset. Myöhemmin olen jo kymmenen vuoden ajan toiminut aktiivisesti useissa päihde- ja raittiusjärjestöissä.

Harrastukseni ovat muuttuneet muutenkin kuin kuntoilun osalta. Olen innostunut klassiseen musiikkiin ja mennyt mukaan kotiseurakuntani toimintaan.

Ilman raitistumista olisin tuskin enää edes hengissä.

Viikon henkilö - Hannu Ekholm

Tutustuin Hannu Ekholmiin joskus 1990-luvun alkuvuosina samoihin aikoihin kun tapasin Matti Nokelan. Hannu Ekholm oli silloin Myllyhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja. Sitä ennen hän oli ollut Kalliolan Klinikoiden johtajana.

Molemmat olemme Kalliolan entisiä potilaita. Ennen Kalliolaa Hannu oli liike-elämän palveluksessa; E-öljyissä (Finnoilissa) myynti- ja markkinointitehtävissä. Peruskoulutukseltaan Hannu Ekholm on valtiotieteenmaisteri. Hän suoritti muutama vuosi sitten lisensiaattitutkinnon ja tohtorin väitöskirja odottaa valmistumista.

Olin läheisessä yhteistyössä Hannu Ekholmin kanssa erityisesti niiden viiden vuoden ajan, jonka olin Myllyhoitoyhdistyksen puheenjohtajana 1990-luvun lopulla. Jo sitä ennen ja aina tähän päivään asti olemme olleet samoissa "ympyröissä". Olen ollut yli 10 vuotta Myllyhoitoyhdistyksen hallituksen lakimiesjäsen ja Hannu Ekholm on toiminnanjohtajakautensa jälkeen ollut muutaman viime vuoden yhdistyksen tytäryhtiön, EAP-Finland Oy:n, toimitusjohtaja ja läsnä myös yhdistyksen hallituksessa. Itse olen myös toiminut pari-kolme vuotta tytäryhtiön hallituksessa.

Hannu Ekholm on työkeskeinen. Hän on täsmällinen ja vaativa esimies, joka hakee tuloksia. Paperit Hannulla on aina kunnossa. Värikkääksi häntä tuskin kukaan sanoisi, mieluummin päinvastoin. Ilman Hannu Ekholmia tuskin nyt jo yli 20 vuotta toiminutta ja merkittävän aseman saanutta Myllyhoitoyhdistystä olisi olemassa.

Risto Kuisma