Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 14.9.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Ministerivaihdoksia

Vaikka SDP:n uuden, kesäkuussa valitun, puheenjohtajan Eero Heinäluoman noususta hallitukseen on keskusteltu koko kesän mediassa, tuli ratkaisu viime viikolla yllättäen. Heinäluoman osalta ratkaisun sisältö; nousu valtionvarainministeriksi, varapääministeriksi ja SDP:n ministeriryhmän vetäjäksi oli odotettu. Ajatukseen oli jo totuttu eikä sitä edes juuri kritisoitu. Eero Heinäluoman poliittinen ura on ollut lyhyt ja nousu nopea. Kolme vuotta sitten hänet valittiin puoluesihteeriksi, kaksi vuotta sitten kansanedustajaksi ja muutama kuukausi sitten SDP:n puheenjohtajaksi.

Laaja yksimielisyys, niin SDP:ssä kuin muutenkin, oli siitä, että SDP:n puheenjohtajan paikka on hallituksessa silloin kun puolue osallistuu hallitukseen. Heinäluoman tuloon hallitukseen kytkettiin joukko muita ministerivaihdoksia, jotka olivat yllätyksiä ja joita on alkuhämmennyksen jälkeen ihmetelty ja myös arvosteltu.

Maan hallituksesta joutui lähtemään kaksi kokeneinta Sdp-ministeriä. Kun he eivät ole epäonnistuneet tehtävissään, vaan päinvastoin, ihmetystä herättää se, että kokemus on vaativiin johtotehtäviin rasite. Yleisesti menetellään työelämässä toisin. Ministerit Johannes Koskinen ja Sinikka Mönkäre eivät ole edes eläkeiässä, vaan parhaassa työkunnossa. Leena Luhtanen menetti liikenne- ja viestintäministerin paikan ja siirrettiin oikeusministeriksi. Hän oli perehtynyt viimeisen parin vuoden aikana hyvin hänelle aiemmin vieraisiin asioihin ja siirto on ainakin lyhyellä aikavälillä huono asia.

Uusi liikenneministeri Susanna Huovinen vahvistaa sitä pitkää linjaa, ettei liikenne- ja viestintäalalla kokenut ja ansioitunut henkilö ole vahvoilla alan ministerivalinnoissa.

Leena Luhtasen nimitys tuo oikeusministeriksi poliitikon, jolla ei ole juristin koulutusta. Tämä on ensimmäinen kerta oikeusministerin osalta ja samalla ensimmäistä kertaa syntyy tilanne, ettei hallituksessa ole yhtään juristia.

Valtionvarainministeri Antti Kalliomäki ei poistunut hallituksesta, vaan siirtyi opetusministeriksi. Tilaa teki Tuula Haatainen, josta tuli sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen paikalle. Ministeripaketin isä oli Eero Heinäluoma, joka kasasi ratkaisun nopeasti, päivässä -parissa, ja ilman, että tieto karkasi pienen piirin ulkopuolelle.

Ratkaisuperiaatteena oli Heinäluoman hallitukseen nousun ohella myös Kalliomäen pysyttäminen hallituksessa. Tämä johti laajempaan muutokseen, koska sukupuolisyistä yhden miesministerin oli lähdettävä. Lähtö osui Johannes Koskiseen, joka oli Heinäluoman kilpailija SDP:n puheenjohtajavaalissa ja joka kritisoi puheenjohtajavaalin "junttameininkiä". Samaa menettelyä arvosteli julkisuudessa, tosin melko varovasti, myös toinen lähtevä ministeri Sinikka Mönkäre.

Jotta ministeriremontista ja tyytymättömyydestä ei olisi tullut liian laajaa, soviteltiin Leena Luhtanen oikeusministeriöön. Uusi liikenneministeri on nainen, nuori ja Etelä-Suomen ulkopuolelta. Nämä seikat painoivat valinnassa. Poliittista kokemusta uusilla ministereillä on ja aika näyttää miten he selviävät vaativista tehtävistään. Todennäköisesti hyvin, kuten heidän edeltäjänsä, jotka ovat valikoituneet paljolti samoilla periaatteilla.

Viikon henkilö - Susanna Huovinen

Jyväskyläläisen kansanedustajan Susanna Huovisen poliittinen ura hyppäsi ylöspäin, kun hänet valittiin viime viikolla uudeksi liikenne- ja viestintäministeriksi. Susanna on toisen kauden kansanedustaja. Politiikassa hän on ollut yli puolet elämästään, vaikka ikää hänellä on vain reilut kolmekymmentä vuotta. Huovinen oli ensimmäisen kerran kansanedustajaehdokas jo 18-vuotiaana ja tuli valituksi eduskuntaan 26-vuotiaana, kun oli kolmannen kerran ehdolla.

Eduskuntavuosina olen tutustunut häneen sanavalmiina ja terävänä poliitikkona. Poliittisilta mielipiteiltään hän ei poikkea SDP:n valtavirrasta. Liikenne- ja viestintävaliokunnassa hän ei ole ollut eikä hänellä ole muutakaan kokemusta alalta. Samassa asemassa ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä olleet myös lähes kaikki hänen edeltäjänsä, kun ovat aloittaneet ministerintehtävät.

Susanna Huovisesta tulee jatkossa minulle läheinen ja tärkeä yhteistyökumppani, kun toimin eduskunnassa sos.dem. valiokuntavastaavana liikenne- ja viestintävaliokunnassa, jossa kaikki ministeriön lakiesitykset ja muut eduskuntaan tulevat asiat käsitellään.

Minulla on kaikki syyt toivoa, että liikenneministeri Susanna Huovinen onnistuu tehtävässään hyvin.

Risto Kuisma