Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 28.9.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Yleishyödyllisten järjestöjen mahdollisuudet

Vaikka Suomi on järjestöjen ja yhdistysten luvattu maa, muodostavat yleishyödylliset sosiaali- ja terveysalanjärjestöt aivan erityisen ja myös ainutlaatuisen kokonaisuuden. Nämä järjestöt vastaavat suuresta osasta palveluja, jotka itse asiassa kuuluvat yhteiskunnalle. Näiden järjestöjen palkkalistoilla on Suomessa peräti 60 000 työntekijää. Lisäksi niiden työhön osallistuu 40 000 vapaaehtoistyöntekijää. Tämän muodikkaasti kolmanneksi sektoriksi nimetyn toimialan työllisyysvaikutus on merkittävä.

Järjestöt tuottavat pääosin palveluja, joita ilman järjestöjä ei olisi usein saatavissa lainkaan. Ne paikkaavat niitä aukkoja, joita yhteiskunnan eli valtion ja kuntien palveluihin jää. Suomalaisen yhteiskunnan turvaverkko olisi kovasti reikäinen ilman järjestöjä ja niiden palveluja.

Järjestöjen vahvuudet ja voimavarat muodostuvat toisaalta jäsenistöstä ja toisaalta yhteiskunnan taloudellisesta tuesta. Taloudessa ylivoimaisesti tärkein on Raha-automaattiyhdistyksen avustukset, joiden jaosta viime kädessä päättää sosiaali- ja terveysministeriö.

Osittain 1990-luvun alun talouslaman seurauksena yhä tärkeämmäksi järjestöille on muodostunut palvelujen myynnistä saadut tulot. Tuloja tulee joko palveluiden käyttäjiltä tai sitten niiden ostajilta, esimerkiksi kunnilta tai muilta viranomaisilta. Rahoittaja, RAY, rohkaisi ja kehotti voimallisesti tämän omarahoituksen hankintaan 1990-luvulla. Nyt järjestöt ja koko niiden yleishyödyllisyys on joutunut uhan kohteeksi.

Palvelujen myynti ja siitä saadut tulot on haluttu tulkita liiketoiminnaksi. Jos ne ovat liiketoimintaa, ei RAY myönnä niihin avustuksia, verottaja tulee rahanjaolle ja järjestöjen yleishyödyllisyys joutuu uhanalaiseksi. Lopputuloksena palvelut uhkaavat loppua, koska niille ei enää ole markkinoita, jos niistä yritetään periä sellainen hinta, joka kattaa liiketoiminnan kustannukset. Seurauksena kaikesta tästä palveluiden käyttäjät; vanhukset, vammaiset ja päihdeongelmaiset menettävät palvelut.

Yleishyödyllisten yhteisöjen aseman uhkan syynä ovat rahoittajan, RAY:n ja toisaalta verottajan uudet, tosin epämääräiset, asenteet ja tulkinnat. Niiden perusteeksi sanotaan kilpailulainsäädäntö ja EU-määräykset. Kun mitään tätä ongelmakenttää koskevaa lainsäädäntöä ei ole muutettu, on syntynyt epäselvä, ja järjestöjen kannalta epävarma tilanne. Tämä tilanne tulisi selvittää ja poistaa epävarmuus. Samalla tulisi turvata järjestöille työrauha ja edellytykset tuottaa edelleen palveluja ilman uhkaa verottajan taholta. Muutoin monet aivan välttämättömät palvelut häviävät. Jos ne myöhemmin järjestetään uudelleen, tulee se paljon nykyistä kalliimmaksi.

Viikon henkilö - Arne Lyngstad

Norjalainen kansanedustaja Arne Lyngstad menetti syyskuun Norjan suurkäräjävaaleissa parlamenttipaikkansa. Hän toimi Pohjoismaiden Neuvostossa kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajana niiden muutaman viime vuoden aikana, jolloin olen ollut siinä jäsenenä.

Arne on ollut erinomainen puheenjohtaja valiokunnassa. Hienotunteinen, tarmokas ja asiallinen. Puoluekannaltaan hän on kristillisdemokraatti.

Norjan parlamentista hänet pudotti hänen puolueensa huono menestys. Norjassa on käytössä ns listavaali, jossa äänestetään puoluetta, ei henkilöä kuten Suomessa.

Taustaltaan Arne Lyngstad on opettaja ja koulutuspoliitikko. Aiemmin hän on toiminut myös opetusministerinä Bondevikin edellisessä hallituksessa.

Viime viikolla Arne Lyngstad oli vielä paikalla Karlstadissa pidetyssä Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa. Vaikka vaalit oli jo Norjassa pidetty, niin uusi parlamentti ei ollut vielä aloittanut eikä siten myöskään uusia edustajia Pohjoismaiden Neuvostoon ole nimitetty.

Arne Lyngstadin puolesta moni osanottaja oli pahoillaan. Sen totesin niin virallisissa puheissa kuin käytäväkeskusteluissa. Politiikka on tässä suhteessa armotonta. Todellista pätkätyötä.

Risto Kuisma