Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 5.10.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Fortum ja ahneus

Valtionyhtiö Fortumin kohtuuttoman suurista optioista nousi viime viikolla suuri julkinen kohu tiedotusvälineissä. Asia ei ole uusi, vaan esitin eduskunnan kyselytunnilla ministeri Mauri Pekkariselle suullisen kysymyksen asiasta jo viime huhtikuussa. Nyt uuden ja suuren julkisuuden laukaisi kansanedustaja Jouko Skinnarin haastattelu Demarissa. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari kertoi, että hän ottaa Fortumin optiot valiokunnan käsittelyyn.

SDP:n eduskuntaryhmän kokous meni lähes kokonaan torstaina Fortumin jupakan käsittelyyn. Skinnari sai ryhmän ja puolueen johdon taholta epäsuoraa kritiikkiä asian esille ottamisesta. Ryhmän piiristä Skinnari sai myös kiitosta ja tukea.

Ryhmässä ja sitä seuranneessa kyselytunnissa kohua yritettiin hyssytellä. Edelleen toistettiin täysin väärää väitettä, ettei asialle voida tehdä mitään. Olen esittänyt monien muiden juristien tapaan miten optioihin voidaan puuttua, jos sitä halutaan ja se katsotaan viisaaksi.

Taustalla haluttomuuteen on se, että liian moni johtava poliitikko tuntee enemmän ja vähemmän syyllisyyttä asian kulusta. Fortumin hallintoneuvostossa on ollut optioiden aikana lukuisa joukko kansanedustajia. Optiosta on vastuussa neljä viimeisintä hallitusta Ahon hallituksesta alkaen. Käytännössä lähes kaikkien puolueiden poliitikot ovat vastuussa, jos vastuunkantajia etsitään.

Vaikka eräät poliitikot ovat sanallisesti tuominneet optiot, eivät he ole olleet valmiita käytännön tekoihin. Sanat ja teot eivät ole vastanneet toisiaan. Vastuusta on vetäydytty pääministeristä alkaen toteamalla virheellisesti, ettei optioihin voi puuttua. Melkoista käsienpesua. Liian monella päättäjällä on "oma lehmä ojassa", jotta asia voitaisiin korjata.

Fortumin isopalkkaiset johtajat ovat saaneet eduskunnassa ja hallituksessa merkittäviä puolustajia myös oman puolueen, SDP:n, piiristä. Todella hämmästyttävää, kun ajattelee, miten vähän ymmärrystä monet pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ovat sitä saaneet.

Fortumin satojen miljoonien eurojen jättioptiot ovat surullinen luku valtionyhtiöitten historiassa. Tapahtumien kulku osoittaa suurta ahneutta, välinpitämättömyyttä ja vastuunpelkoa. Tapahtumaketjun seuraaminen ja keskusteluun osallistuminen on aiheuttanut itselleni ihmetystä ja suuttumusta.

Viikon henkilö - Martti Ahtisaari

Presidentti Martti Ahtisaari on jälleen vahva ehdokas Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Tutustuin Martti Ahtisaareen jo SAK:n vuosinani erilaisissa kehitysyhteistyötä koskevissa hankkeissa, tapahtumissa ja seminaareissa. Olimme pitkään molemmat yhtä aikaa myös OKO-pankin hallinnossa ja saimme ansiomerkit samassa tilaisuudessa.

Ahtisaaren presidentinvaalikampanjan ja erityisesti SDP:n esivaalin aikana olin tärkeä tukihenkilö. Olin esivaalien aikana merkittävin Ahtisaaren ehdokkuuden tukija ammattiyhdistysliikkeen piirissä. Minut veti mukaan Ahtisaaren joukkoihin vanha ystäväni Erkki Tuomioja. Tapasin Martti Ahtisaaren näissä merkeissä jo ennen kuin hän ilmoittautui ehdokkaaksi SDP:n esivaaliin.

Vaalikampanjan aikana Ahtisaari piti melko tiivistä yhteyttä minuun työelämää ja ay-liikettä koskevissa asioissa. Myös Ahtisaaren presidenttikauden aikana meillä oli yhteyksiä, jotka vuosien varrella kuitenkin hiipuivat.

Martti Ahtisaaren suurin kyky on mielestäni hänen luontainen diplomaattisuus. Hän pystyy johtamaan ja käyttämään avukseen hyvin erilaisia ihmisiä siten, että lopputulos on hyvä. Vahvuus on myös presidentin luontainen kansainvälisyys. Hän on rauhanpalkinnon ansainnut; toivottavasti Nobel-komitea on samaa mieltä.

Risto Kuisma