Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 1.3.2006

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Outoa elämää

Viimeiset neljä viikkoa olen viettänyt lähes liikkumatta jalka paketissa kotona. En ole edes juuri ulkoilmaa haistellut. Kolme viikkoa vasen jalka oli nilkasta haaroihin asti kokokipsissä. Nyt jalka ja erityisesti polvi on rautaisessa tukirakenteessa. Se on säädetty niin, että polvinivel voi taipua enintään 90 astetta.

Kun kipsi sairaala Ortonissa poistettiin, ei polvi taipunut kuin aivan vähän, ehkä 20 astetta. Kolmessa viikossa polvi oli jäykistynyt ja samalla oli vasemmasta jalasta kadonnut melkoinen osa lihaksista.

Nyt minulla on kuntoutusohjelma, jossa polven liikkuvuus palautetaan ja polven ja jalan lihakset palautetaan jälleen jonkinlaiseen toimintakuntoon.

Polvi on ilman tukea löysä ja epänormaalin tuntuinen. Polven taivuttelu on melko kivuliasta. Pari kertaa viikossa on käytävä fysioterapiassa, jotta kuntoutus olisi tarpeeksi tehokasta kivuista huolimatta.

Olen tarmokkaasti kuntouttanut polvea. Ehkä liiankin innokkaasti, koska se on turvonnut ja on melko kipeä. Buranaa kuluu, samoin jäätä. Nyt polvi jo taipuu, mutta on muuten melko hervoton. Saa nähdä mitä siitä tulee, kun eturistiside puuttuu kokonaan. Nyt on tarkoitus saada ensin revennyt sivuristiside kuntoon.

Parin viikon päästä menen jälleen lääkäriin. Ehkä sitten pääsee jo liikkumaan ja eduskuntaan. On ollut outoa olla lähes liikkumatta ja sisätiloissa viikkokausia. Sopeutumisvaikeuksia ei ole vain fyysisesti, vaan myös henkinen hyvinvointi ja mieliala on koetuksella.

Nukkuminen on ollut melko huonoa ja useimpina aamuina olen noussut vuoteesta jo kello neljän -viiden tienoilla.

Paperitöitä olen voinut tehdä ja tietokone ja puhelin ovat olleet tarpeen. Jonkin verran tavallista enemmän olen saanut tehtyä kirjoitustöitä. Lukeminen ei ole oikein maistunut, mutta sitä olen tehnyt paljon, kun aikaa on ollut.

Olympialaisten katseluun oli nyt tavallista enemmän aikaa. Paljon tuli televisiota tuijotettua, mutta se on liian passiivista, jotta sitä voisi jatkuvasti tehdä.

Moni asia, jota on pitänyt itsestään selvänä, on nyt muuttunut. Opiksi otettava kokemus, vaikkakin ikävä, tämä on monella tavoin ollut.

Tapaturman sinänsä olen henkisesti hyväksynyt, kun muutakaan en voi. Olen yrittänyt elätellä ajatusta, että puolen vuoden päästä kaikki on entisellään. Tosin epävarmuus polven paranemisesta entiselleen on ajatuksissa aika usein.

Viikon henkilö - Eino Kupsu

Nyt jo eläkkeellä oleva muurari Eino Kupsu on yksi kotikyläni Laukkosken Työväenyhdistyksen kunnioitettuja veteraaneja.

Eino tuli Laukkoskelle 1945 siirtolaisena pakkoluovutetun Karjalan Vahvialasta. Samoihin aikoihin hän liittyi myös työväenyhdistykseen. Työväentalolla hän tapasi myös vaimonsa Eilan, joka oli tullut yhdistyksen toimintaan jo aiemmin 15-vuotiaana.

Molemmat, sekä Eila että Eino, olivat yhdistyksen kantavia voimia 1940-50-luvuilla.
Eino Kupsu oli työväenyhdistyksen puheenjohtajana 1958-1960. Eila oli samaan aikaan yhdistyksen vilkkaan naisjaoston puheenjohtaja.

Kupsut, kuten monet muut laukkoskelaiset noina vuosina, joutuivat muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle. Silloin oli jätettävä työväenyhdistys ja sen johtotehtävät.

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Kupsut palasivat vanhaan kotikylään. Viimevuosina Eino ja Eila ovat olleet jälleen mukana yhdistyksen ja erityisesti Työväentalon toiminnassa. Einon hyviä puusepäntaitoja on tarvittu talon kunnostuksessa ja arpajaispalkintojen ja myyjäistavaroiden valmistuksessa.

Risto Kuisma