Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 29.3.2006

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Miehen rooli; isyys

Isänä oleminen on niin vaikea tehtävä, että sitä paetaan tai väistetään. Kasvatustehtävä sysätään toiselle puolisolle tai, mikä on kaikkein tavallisinta; koululle. Vanhemmuuden ja sen tärkeimmän osa, kasvatuksen, sysääminen koululaitoksen vastuulle on yksi suurimmista suomalaisen ns hyvinvointivaltion virheitä. Omaisia ei voi koskaan korvata viranomainen; on klisee, joka on tältä osinkin totta.

Avioerojen ja vastaavien taustalla on parisuhdeongelmien ohella pakoa vanhemmuudesta; pakoa isyydestä. Isyys on ja se koetaan tällöin ylivoimaisena haasteena. Monet suomalaisen yhteiskunnan ongelmat aiheutuvat väärästä perhepolitiikasta ja erityisesti perheiden merkityksen aliarvostamisesta. Myös miesten ja isien ongelmien juuret ovat samalla suunnalla.

Vaikka vanhemmuus, oleminen isänä ja äitinä, on vaativin tehtävä mihin ihminen joutuu, ei tähän tehtävään anneta meille valmennusta. Isän tehtävät hoidetaan paljolti biologiseen perimään perustuvan vaiston varassa. Terve vastuuntuntoinen isä tai äiti pääsee senkin varassa pitkälle.

Tärkein malli jokaiselle isälle on oma isä. Jos nuo mallit ovat hyviä, se helpottaa paljon isänä olemista. Valitettavasti myös omakohtaisesti koetut huonot isämallit saavat seuraajia.

Nyky-yhteiskunnassa isän rooli on muuttunut aiempaa vaativammaksi. Isän vastuu on lisääntynyt. Tasa-arvon nimissä on tehty paljon naisen ja äidin asemaan parantavia muutoksia. Muutoksia on tapahtunut lainsäädännössä ja muissa normeissa, mutta myös siinä kulttuurissa, joka asettaa meille kunnollisen ihmisen, hyvän isän, mittapuun.

Tasa-arvon nimissä isät ovat ottaneet vastuuta yhä enemmän niistä asioista, jotka aiemmin olivat äitien tehtäviä ja heidän vastuullaan. Vastaavasti isät eivät ole samassa mitassa vapautuneet siitä isän, miehen ja perheenpään vastuusta, joka heillä on aina ollut.

Perheenpään, isän, vastuu on ollut ensisijassa vastuuta ulospäin perheestä muuhun yhteiskuntaan. Edelleen isällä on yleensä päävastuu perheen taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Näin ajatellaan ja näin ajattelevat yleisesti myös isät, perheenpäät.

Kun isät ovat ottaneet tasa-arvokulttuurin nimissä entistä enemmän osaa perheen sisäisiin arkisiin töihin, eivät he ole vastaavasti vapautuneet entisistä tehtävistä. Isien ja isyyden haasteet ovat lisääntyneet. Samalla on lisääntynyt niiden miesten määrä, joista vastuu on tuntunut liian suurelta.

Korkean elintason saavuttaminen ja ylläpitäminen, lasten kasvattaminen, "tasa-arvoinen" osallistuminen kodin arkitöihin sekä parisuhteesta huolehtiminen - muiden ympäristön asettamien velvoitteiden ohella -, on asettanut miehen ja isän monesti liian suurten vaatimusten eteen. Moni mies on asettanut mielessään riman liian korkealle, jotta sen jaksaisi ja voisi ylittää.

Tasa-arvon nimissä on tehty paljon hyvää yhteiskunnalle. Samalla on naisten asemaa parannettu. Miehet ja isät on kuitenkin pääosin unohdettu. On unohdettu, että kaikki muutokset naisen asemaan muuttavat myös miehen asemaa. Se, mitä muutoksista seuraa miehelle, on jätetty vaille huomiota.

Isän ja isyyden taakka on yksi miehen roolin osa. On tärkeää, että me miehet ymmärrämme oikein roolimme perheessä ja yhteiskunnassa. On vaarallista asettaa itselle liian suurta vastuuta. Helposti ympäröivän yhteiskunnan ja sen kulttuurin paineessa asetamme itsellemme niin suuria vaatimuksia, ettemme me tai kukaan muukaan voi niistä selvitä. Mitä ongelmia seuraa, jos on asettanut riman liian korkealle, on asia, josta minulla on myös omakohtaisia kokemuksia.

Viikon henkilö - Martti Korhonen

Vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Martti Korhonen on ennakkosuosikki Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Hän oli myös vastaehdokas kahdeksan vuotta sitten kun Suvi-Anne Siimes valittiin Vasemmistoliiton johtoon. Martti Korhonen oli silloin, kuten nytkin, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Välillä hän oli neljä vuotta alue- ja kuntaministerinä vuodet 1999-2003 Lipponen II -hallituksessa.

Ennen eduskuntauraa hän oli Oulun kaupungin työntekijöiden päätoiminen pääluottamusmies vuodet 1986-1991. Ammatiltaan hän on autonasentaja, jota työtä hän teki 1971-1985.

Martti Korhosen isä oli Oulun apulaiskaupunginjohtaja Paavo Korhonen.

Eduskunnassa olen tutustunut Martti Korhoseen mm MP-Arkadiassa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuoden pari. Moottoripyörien ohella hän harrasti nuorempana myös autourheilua.

Martti Korhonen on maltillinen ja sovitteleva perinteinen vasemmistoliittolainen poliitikko.

Risto Kuisma