Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 19.4.2006

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Lastenlasten suusta

"Anna minulle tuo musta punatulkku", Anni-Aliisa, 2v, pyytää ja osoittaa takan reunuksella olevaa kukkopilliä. Kaksivuotiaalla on ilmaisu hallussa, vaikka oikeaa sanaa ei aina heti löydy tai moni sana ei ole edes vielä tuttu. Anni tuntee kaikki numerot ja kaikki värit. Vihreää hän sanoo "kawasakiksi". Tämä johtuu moottoripyöräperheestä, jossa Annillekin on tullut tutuksi kaikki moottoripyöriin - tai mopoihin - kuten hän sanoo, liittyvä. Kawasaki-moottoripyörät ovat aina vihreitä, joten siitä on tullut vihreän synonyymi.

Vaikka polvivammasta on ollut paljon ikävyyttä, on siitä ollut jotain hyviäkin seurauksia. Kun on ollut käytännön "pakosta" paljon kotona, on ollut aikaa perheelle ja erityisesti lapsenlapsille.

Joonas 12v, Anni-Aliisa 2v ja Juuso vajaa 1v asuvat samassa pihapiirissä ja käyvät meillä päivittäin, mutta tavallisesti pappa ei ole läheskään aina kotona.

Pääsiäisen aikaan Anni oli pari yötäkin meillä, kun muu perhe oli Virossa, jossa Joonas kilpaili motocross-kisoissa Viljandissa. Pääsiäisaamuna tipu oli muninut Annin tyynyn alle pari suklaamunaa. Ei kestänyt kauaakaan, kun kaiken ilon keskellä Anni kysyi onko tipu tuonut papalle pääsiäismunan. Riemu oli tavaton, kun myös papan tyynyt alta löytyi pääsiäismuna.

Myös Joonas, joka täyttää muutaman viikon kuluttua jo 13 vuotta, on käynyt päivittäin koulun jälkeen meillä, kun on tiennyt että pappa on kotona.

Lasten energiamäärää tulee aina ihmetelleeksi. Elämä on myös niin jännittävää ja hauskaa, ettei malttaisi edes käydä nukkumaan. Muisti kaksivuotiaalla on kuin imupaperia. Kaikki yhdessä kirjoista luettu tarttuu muistiin paljon paremmin kuin aikuisilla lukijoilla. Annin hyvää muistia saa jatkuvasti ihmetellä.

Juuso on vasta 10 kuukautta vanha, joten hän ei omin voimin vielä "mummolaan ja pappalaan" pääse.

Lapsenlapsista on paljon iloa. Tosin he vievät myös melko paljon aikaa ja jonkin verran on myös vaivaa, erityisesti Tuijalle. Sekin kuuluu asiaan.

Pääsiäinen kului sisällä. Liikkumattomuus ja sisällä olo alkaa jo todella kyllästyttää. Jalkaa särkee ja kolottaa. Tuntuu, että siihen, kun jalka on taas normaalikunnossa, menee ikuisuus. Toipuminen on ollut leikkauksen jälkeen hyvin hidasta. Ehkä ja toivottavasti "hiljaa hyvä tulee".

Viime päivinä olen ihmetellyt intoa ratifioida EU:n jo hylätty perustuslakisopimus. Väistämättä mieleen on tullut, että kaikki ylimääräinen pokkurointi ja mielistely ei ole Suomesta hävinnyt, vaikka Neuvostoliitto hävisi.

Viikon henkilö - Olli Nepponen

Eduskunnassa on monien ammattien, joskus tuntuu että lähes kaikkien, edustajia, niin myös yksi kenraali; prikaatinkenraali Olli Nepponen. Hän nousi eduskuntaan 1999 Mikkelin vaalipiiristä Kokoomuksen ehdokkaana. Vuoden 2003 vaaleissa hän uusi paikkansa.

Ennen eduskuntavuosia en häntä tuntenut muutoin kuin julkisuuden kautta. Eduskunnassa olemme tutustuneet suunnistusporukan puitteissa. Olemme kilpailleet monena vuonna eduskunnan Jukolan viestin joukkueessa. Myös eduskunnan Suomi-Venäjä ystävyysryhmässä olemme olleet samoissa tapahtumissa. Tällä hetkellä olemme myös molemmat eduskunnan puolustusvaliokunnan jäseniä.

Eduskunnassa Olli Nepponen on, puolustusvaliokunnan ohella, mukana varajäsenenä valtionvarainvaliokunnassa.

Olli Nepponen on Mikkelin Hiihtäjien puheenjohtaja. Olen pari kertaa vieraillut Mikkelin Savonia-hiihdoissa.

Vuonna 1940 syntynyt Olli Nepponen on hyväkuntoinen ja nuorekas. Armeijan hän jätti 1998 Mikkelin sotilasläänin komentajana.

Risto Kuisma