Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 3.5.2006

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Uskottava puolustus?

Meidän on viisasta ajatella omista voimistamme ja itsenäisestä kyvystä puolustaa maatamme realistisesti. On vaarallista isänmaalle yliarvioida puolustuskykymme.

Tätä puolustuskykymme liioittelua harjoitetaan hokeman "uskottava itsenäinen puolustus" nimissä. Jokainen meistä voi punnita, miten uskottava runsaan viiden miljoonan ihmisen valtion kyky puolustautua on nykyajan huipputeknologisessa sodankäynnissä, jossa äärimmäinen uhka on ydinaseiden käyttö. On muistettava, että sen itsenäisen puolustuksen uskottavuuden ratkaisevat ulkopuoliset, emme me itse.

Jo yli vuosikymmen sitten arvioin, ettei meillä ole mahdollisuutta uskottavaa itsenäiseen puolustukseen. Joko uskottavuudesta tai liittoutumattomuudesta on luovuttava. Kun en itse eikä enemmistö suomalaisista halua luopua uskottavuudesta, on luovuttava liittoutumattomuudesta.

On järkevää tunnustaa rehellisesti omat rajalliset voimavaransa ja hakea lisää voimavaroja ja uskottavuutta liittoutumalla. Jo 1990-luvun puolivälissä sanoin eduskunnan täysistunnossa, että paras ja käytännössä ainoa vaihtoehto uskottavaan puolustukseen on liittyminen Pohjois-Atlantin liiton, Naton, jäseneksi. Sen jäsenet ovat arvoiltaan samanlaisia läntisiä demokratioita kuin Suomikin. Nyt vuosikymmen myöhemmin minulla ei ole tarvetta arvioida asiaa toisin tavoin. Vaikka Natosta ei nyt vaieta kuin 1990-luvulla, on päättäjien puhe asiasta pääosin saivartelua, jossa itse pääasiaa kierretään kuin "kissa kuumaa puuroa".

Kun Suomen kansa hyväksyi äänestyksessä EU-jäsenyyden, oli taustalla suuressa määrin maamme turvallisuuspoliittisen aseman vahvistaminen. Samalla suomalaiset halusivat sitoa maamme läntiseen maailmaan. Euroopan Unioni ei kuitenkaan ole sotilaallinen järjestö, joka takaisi Suomelle uskottavan turvallisuuspoliittisen aseman. EU:sta ei tällaista sotilaallista liittoa tule, koska lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon, joka vastaa tästä tehtävästä. Natolla on myös voimavarat ja kyky uskottavaan puolustukseen.

Tällä hetkellä Suomea ei uhkaa sotilaallisesti kukaan. Nyt on oikea aika liittoutua. Uhkan aikana se on hankalaa ja voi osoittautua mahdottomaksi. Nyt meillä on vapaus tehdä itse omat päätöksemme, vapaana ulkopuolisesta painostuksesta. Tuota mahdollisuutta meillä ei ollut ennen Neuvostoliiton romahdusta.

Mahdollinen Nato-jäsenyys ei kavenna Suomen itsenäisyyttä. Esimerkiksi pohjoinen naapurimme, Norja, on Naton jäsen ja vähintään samassa määrin itsenäinen kuin Suomi.

Itsemääräysoikeuttamme ja sitä kautta itsenäisyyttä voi rajoittaa EU:n kehittyminen liittovaltioksi. Tässä suhteessa tarvitsemme enemmän kriittisyyttä EU-eliitin pyrkimyksiin.

Viikon henkilö - Joel Kuisma

Isoisäni - isäni Martti Kuisman isä - Joel Kuisma kuoli, kun olin vielä itse pikkupoika. Hänestä minulla ei ole kovin paljon mielikuvia. Viimeiset vuodet hän vietti Kouvolan Terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän sai keski-iässä aivohalvauksen, josta ei koskaan täysin toipunut. Muistan, kun kävin äitini ja isoäidin - Lempi Kuisman - kanssa isoisää katsomassa, ei hän tuntenut enää minua.

Joel Kuisma syntyi Viipurissa. He asuivat myös Viipurin ulkosatamassa Uuraassa. Suku on lähtöisin Muolaasta, Karjalan kannakselta.

Isoisä oli armeijan kanta-aliupseeri. Sodassa hänet ylennettiin upseeriksi. Kerrotun mukaan hän oli erittäin reipasotteinen ja rohkea sotilas. Ylennysten lisäksi hänet olisi myös alennettu. Sodasta hän kotiutui luutnanttina.

Hänen joukko-osastonsa sijoitettiin ensin sodan jälkeen Savonlinnan ja siirrettiin sitten Kouvolaan. Nämä paikkakunnat ovat vaikuttaneet suuresti myös omaan elämääni.

Kouvolassa Joel Kuisman sotakaveri Lasse Kokko, joka oli kapteeni ja Mannerheimin ristin ritari perusti romuliikkeen. Siinä oli mukana myös Joel Kuisma sekä heidän kolmas ystävänsä yliluutnantti Frans Lahnaviikki.

Myöhemmillä ikävuosilla olen monesti ajatellut, että olisi mukava tietää enemmän Joel Kuismasta. Kun nyt olen suvun vanhin, ei ole enää ketään jolta kysellä.
Nettihaulla ei löytynyt juuri mitään, mutta ehkä myöhemmin on aikaa etsiä arkistoista lisätietoja.

Risto Kuisma