Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 28.6.2006

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen kurkistuksen henkilökohtaisista tunnoista tai ajankohtaisista aiheista. Kirjoitan myös omia mietteitä viikon henkilöstä.

Juhannustunnelmia

Eduskunnan täysistuntotauko alkoi juuri ennen juhannusta. Kevätistuntokausi oli osaltani tavallista vaikeampi, kun rikoin polveni moottoripyöräkilpailussa tammikuun lopussa. Eduskuntatyön pystyin hoitamaan, vaikka varsinaisista istunnoista tuli poissaoloja. Etäyhteydet mahdollistivat yllättävän laajan osallistumisen ja asioihin vaikuttamisen. Polven ristisidevammat olivat hankalampia kuin oletin. Aluksi jalka oli kolme viikkoa kipsissä, sitten oli muutama viikko kuntouttamista ennen huhtikuun alussa tehtyä eturistisideleikkausta. Toukokuussa kohtasin kaikkein suurimmat ongelmat, jotka aiheutuivat leikkauskomplikaatioista. Polvi turposi, sitä punkteerattiin useita kertoja, sain veritulpan, tulehduksen ja vielä nivelpussin repeämän. Jouduin uudelleen sairaalaan ja tilanne näytti synkältä. Nyt on kolme viikkoa mennyt hyvin, mutta viime päivinä on taas ollut turvotusta ja kipuja. Kuntouttaminen eli lihaskuntoliikkeet, kuntopyöräily, vesijuoksu ym. heijastuvat paitsi kunnon nousuna niin myös polven turvotuksena.

Juhannus sujuu Virolahdella, Pyterlahden kylän Tuntinpohjassa, meren rannalla kesämökissä, jonka hankimme 1980-luvun alussa. Mökki sai viime kesänä suuren yhdistetyn terassin ja pation. Tänä vuonna Kaakon Mökkitalkkarit ovat rakentaneet raput rantaan ja uuden laiturin. Terassi on erityisesti Tuijan suosikkipaikka. Bianca nauttii aidatun tontin suomasta liikkumisvapaudesta.

Oma "takki" on melko tyhjä talven rasitusten jälkeen. Juhannuspäivänä on ohjelmassa lähtö Finnfundin hallintoneuvoston matkalle Keniaan ja Tansaniaan. Polven kunto, joka on viime päivinä heikentynyt, askarruttaa mieltä. Kesän kalenteri on yllättävän täynnä erilaisia puheita, kokouksia, matkoja muita menoja. En näköjään osaa vieläkään sanoa: Ei.

"Akkuja pitäisi ehtiä ladata" kesällä ensi talvea varten. Kevään eduskuntavaalit tuovat syksyn eduskuntatyöhön oman mausteensa.

Viikon henkilö - Onni Takala

Pitkälti yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun ostimme mökin kotkalaiselta kirjakauppias Eino Karennolta, ensimmäisiä henkilöitä, joihin Virolahdella tutustuimme oli kalastaja Onni Takala ja hänen poikansa Timo. Heidän ja parin muun siirtolaiskalastajan yhteinen venevalkama on mökkitonttimme vieressä.

Onni Takalan savuhailit olivat laajasti kuuluisia. Niitä haettiin hänen kotoaan ja loput menivät heti kaupaksi, jos niitä riitti Haminan torille asti. Myös Timo, joka kalasti yhdessä isänsä kanssa, savustaa edelleen ajoittain silakoita tai haileja, kuten Virolahdella sanotaan.

Timo Takala täytti viime kesänä jo 50 vuotta. Onnin poismenosta on jo vuosia. Niin ne vuodet kuluvat. Timo kalastaa edelleen, mutta enimmäkseen kotitarpeiksi. Takaloiden kalastus oli perinteistä verkkokalastusta vanhalla puisella "putputtavalla" keskimoottoriveneellä. Semmoinen kalastus ei enää tuo edes niukkaa leipää, särpimestä puhumattakaan. Nyt vanha kalavene lahoaa rannassa kuiville vedettynä.

Takalat joutuivat sodan jälkeen jättämään kotinsa, joka sijaitsi lahden vastarannalla. Alue pakkoluovutettiin Neuvostoliitolle. Osa entisistä kalavesistä jäi Suomen puolelle rajaa ja säilyi. Heidän evakkomatkansa ei ollut pitkä, mutta tuskin se paljoa lohdutti. Sellainen perinteinen ammattikalastus, jota Takalat harjoittivat vielä 1980-luvulla, kuului jo silloin menneeseen maailmaan ja on nyt auttamattomasti kadonnut.

Risto Kuisma