Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 16.8.2006

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen omaan tai julkiseen elämään. Viikkopäiväkirjassani kerron myös viikon henkilöstä.

Onko valtion budjetti aina riittämätön

Eero Heinäluoman ensimmäinen valtion tulo- ja menoarvio on hallituksen käsittelyssä, josta se siirtyy eduskunnan päätettäväksi syyskuun alussa. Valtionvarainministeriön ehdotusta, joka nykykäytännön mukaan on julkinen, on jo arvioitu ja arvosteltu. Aina jotain puuttuu ja toisaalta varat on suunnattu väärin, voidaan todeta tästä ja useammasta aiemmasta budjetista. Oppositio esittää tavanmukaisesti poliittista kritiikkiä. Se on, jos mahdollista, tavallista ärhäkämpää, kun edessä ovat maaliskuun eduskuntavaalit.

Talousarvioehdotusta on aiheesta arvosteltu virkamiesmäiseksi ja tavanomaisen arkiseksi. Sitä ehdotus kieltämättä on. Tosin kaikki eivät pidä tätä huonona. Talousarviomenettely ja - kulttuuri ovat johtaneet rutiininomaisiin budjetteihin, joista poliittinen tahto tuntuu puuttuvan.

Kehysbudjetointi on vakauttanut, mutta myös jäykistänyt menettelyä. Vanhat edellisen vuoden määrärahat ovat jonkinlainen saavutettu etu, josta ei tingitä. Näin liikkumavara jää pieneksi eikä riitä ajankohtaisiin tarpeisiin. Nykymenettelyllä talousarvio on pitkälti keskitetyn suunnittelutalouden tuote. Sen kyky reagoida aikaan ja muutoksiin on melko heikko, vaikka lisäbudjettimenettely paikkaa tätä puutetta.

Nykyinen menettely on hyvä valtionvarainministeriön kannalta, mutta ei yhtä hyvä kansantalouden ja kansalaisten kannalta. Prosessi ylläpitää jäykkyyttä ja tehottomuutta. Nykymenettelyssä valtion varojen kokonaismäärä on hyvin hallinnassa, mutta se, mihin rahat käytetään ei tule yhtä hyvin hoidetuksi.

Nykyinen kehysbudjettimenettely vääristää talousarviota, kun kiinnostus kohdistuu vain kehysten ylityksiin ja muutoksiin. Lisäbudjettien säännönmukainen laaja käyttö ei ole järkevää eikä kaikilta osin edes perustuslainmukaista. Lisäbudjettikulttuuri johtaa myös tarpeettomiin kustannusten kasvuun.

Kehysbudjetoinnista olisi nykymuodossa luovuttava. Myös neljän vuoden pituisista yksityiskohtaisista hallitusohjelmista olisi palattava enemmän ajan vaatimuksia ja muutoksia huomioivaan menettelyyn.

Hallituksen talousarviomenettelyyn olisi saatava enemmän kollegiaalista otetta. Nyt menettely on pääosin vain yksityisten ministeriöiden omien rahojen vahtimista. Valtion- ja kansantalouden kokonaisuus jää taka-alalle. Erityisesti asiat ja hankkeet, jotka osuvat useamman ministeriön toimivaltaan, jäävät usein vaille rahoitusta. Liian monet asiat ratkaistaan vain valtiontalouden etujen näkökulmasta unohtaen kansantalouden ja kansalaiset.

Viikon henkilö - Jouko Skinnari

Tutustuin Jouko Skinnariin 1970-luvun alussa junassa. Matkustin silloin Kouvolasta Helsinkiin monta kertaa viikossa, kun opiskelin Yliopistossa työn ohella oikeustiedettä. Jouko Skinnari nousi junaan Lahdesta ja matkusti Helsinkiin virkaansa eduskunnan sosiaalivaliokunnan sihteerinä. Meidät esitteli toisillemme silloinen kouvolalainen kansanedustaja Seppo Tikka. Myöhemmin , kun olin AKT:n lakimiehenä, meillä oli paljon yhteistyötä mm autonkuljettajien työaikalain puitteissa. Kun Skinnarista tuli 1980-luvulla kansanedustaja ja minusta 1978 AKT:n puheenjohtaja yhteistyömme jatkui.

Luonnollisesti nyt 1995 alkaen yhteisinä kansanedustajanavuosina olemme tutustuneet toisiimme entistä paremmin. Olin monta vuotta työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä silloin kun Jouko oli puheenjohtajana. Hän on ollut puheenjohtaja myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja nyt talousvaliokunnassa. Kun Erkki Tuomioja valittiin sos.dem. eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, hävisi Skinnari vaalin yhdellä äänellä. Tämän jälkeen pyysin häntä ehdokkaaksi varapuheenjohtajan vaaliin, jossa hän tuli sitten valituksi. Tämä tehtävä toimi ponnahduslautana siihen, että Jouko Skinnarista tuli Arja Alhon jälkeen Lipposen ensimmäisen hallituksen toinen valtionvarainministeri.

Koulutukseltaan Jouko Skinnari on oikeustieteen kandidaatti. Kotipaikka on edelleen Lahti, jossa hän on syntynyt 60 vuotta sitten. Jouko harrastaa kuntoilua, mutta on kunnostautunut myös kulttuurin saralla mm Lahden runomaratonin isänä.

Risto Kuisma