Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 6.9.2006

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen omaan tai julkiseen elämään. Viikkopäiväkirjassani kerron myös viikon henkilöstä.

Vaalit lähestyvät; korjattavaa riittää

Parasta vaalityötä on vaalikaudella tehty työ. Tämä koskee niin ehdokkaita kuin puolueitakin. Uusien yrittäjien osalta työ aiemmissa tehtävissä on paras näyttö pyrittäessä kansanedustajaksi. Kun pyrkii tärkeisiin tehtäviin, on ensin hyvä kerätä kokemusta ja näyttöjä vähemmän vaativista tehtävistä. Jos osaa hoitaa omat henkilökohtaiset asiansa ja esimerkiksi järjestö- ja kunnalliset luottamustehtävät hyvin, on pohjaa pyrkiä hoitamaan eduskunnassa koko valtakunnan asioita. Tyvestä puuhun noustaan myös politiikassa.

Vaikka Suomessa asiat ovat kohtuullisen hyvin verrattuna vaikka muihin valtioihin tai menneisiin vuosikymmeniin, on meillä edelleen parannettavaa. Vielä on korjaamattomia epäkohtia ja kipeää epäoikeudenmukaisuutta. Suurin epäoikeudenmukaisuus, joka koskee suurta joukkoa suomalaisia, on kaikkein pienempien eläkkeiden matala taso. Se on korjattava. Oman eduskunta-aikani suurin poliittinen virhe oli kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Toimenpide vei uskottavuutta politiikalta.

Eläkeasia on ollut kymmenen vuotta ja on edelleen, se asia, josta kansalaiset puhuvat eniten toreilla ja turuilla ja missä tahansa , missä ihmisiä kohtaa. Pelkällä kansaneläkkeellä tai hyvin pienellä työeläkkeellä ei voi elää tasolla, joka suomalaisen hyvinvoinnin mukaan olisi oikeudenmukaista. Myös ainainen veivaaminen eläkeindekseillä olisi lopetettava. Tuo peli vie uskottavuutta ja luo turvattomuutta. Eläkeläisten kannalta tärkeää on turvallisuus ja luottamus siihen, että edut ja niiden taso säilyvät.

Liian vähälle huomiolle jää se, että jokainen euro, jonka yhteiskunta jollekin antaa, se myös joltain ottaa. Monta kertaa se, jolta tuo raha otetaan, tarvitsisi rahan paremmin kuin se, jolle se annetaan. Meillä veroja peritään hyvin pienistä tuloista. Näitä pieniä tuloista kerättyjä veroja käytetään moniin tarkoituksiin, joita he tuskin pitävät oikeina. Esimerkiksi oopperalle, kehitysapuun ja yritystukeen menevät varat olisivat oikeudenmukaisuuden ja todellisen tarpeen mukaan parempi jättää köyhien rahapussiin.

Verotettavan tulon alarajaa on nostettava. Myös perintöverosta vapaan omaisuuden rajaa on korjattava. Jakopolitiikka meillä osataan, ehkä liiankin hyvin. Toisaalta ei ole mitään jaettavaa, jos ei ole tuloja, joita verottaa. Politiikan painopistettä pitäisi siirtää pois jakopolitiikasta enemmän oikeudenmukaisuuskysymyksiin ja työn suosimiseen

Työn arvostus ei ole meillä enää entisellä tasolla. Meillä on syntynyt tilanteita, jossa työnteko ei kannata tai kannattaa niin huonosti, ettei sen tekemiseen ole motiivia. Nämä ns. tuloloukut ovat edelleen ratkaisematta.

Hyvä sosiaaliturva on mainio asia, mutta ne tilanteet, jossa se vie työnteon motiivin, on korjattava pikaisesti. Joltain osin tulonsiirtoihin olisi otettava käyttöön tarveharkinta. Kaavamainen jäykkä järjestelmä toimii osittain tarkoitustaan vastaan.

Viikon henkilö - Eino Kupsu

Eino Kupsu kutsuttiin Laukkosken Työväenyhdistyksen kunniajäseneksi elokuun 100-vuotisjuhlissa. Hän toimi 1950- ja 1960 lukujen vaihteessa puheenjohtajana ja aiemmin pitkään muissa työväenyhdistyksen luottamustehtävissä.

Siirtolaisena Pornaisiin tullut Kupsu löysi vaimonsa Eilan os. Kaunon työväentalolta. Eino Kupsu, kuten monet muutkin, joutuivat muuttamaan 60-luvulla työn perässä Helsinkiin. Työväenyhdistys ja sen puheenjohtajuus täytyi jättää. Hän oli 25 vuotta muurarina Helsingissä, mutta palasi eläkepäiville takaisin Pornaisiin. Hän on tuttu kävijä työväentalolla. Hänen kätevien käsien jälki näkyy monessa paikassa. Sata vuotta vanha kamiina on palautettu entiselle paikalleen juhlasalissa ja perinteinen pönttöuuni on muurattu kahvion nurkkaan. Eino Kupsu osallistui aktiivisesti työväentalon kunnostukseen, jota tehtiin 1990-luvulta alkaen.

Eino Kupsu muistelee Tuija Kuisman haastattelemana " Arkea ja aatetta" -kirjassa työväenyhdistyksen toimintaa aina 1940-luvulta alkaen. Eino Kupsu on yksi Työväenyhdistyksen 100-vuotisen historian kantavia voimia.

Risto Kuisma