Takaisin     Takaisin etusivu

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen kurkistuksen. Kerron myös viikon henkilöstä.

Migreeni

Parikymmentä vuotta sitten sain elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen. Tosin en sitä silloin migreeniksi tiennyt. Tutkin työhuoneessani AKT:ssä paperia, kun huomasin, etten pystynyt sitä lukemaan. Äkillisesti näkö oli sumentunut. Ihmettelin asiaa sihteerilleni Minna Viitamäelle. Hän päätteli syynä olevan migreenin, joka oli hänelle tuttu tauti. Työterveyslääkäri totesi myöhemmin virallisesti, että minulla on migreeni. Vuosien varrella migreeni ei ole minua kovin paljon vaivannut. Olen saanut migreenikohtauksen keskimäärin kerran tai kaksi vuodessa. Yleensä kohtaus alkaa näköhäiriöillä, näkökentän sumentumisella ja erilaisten sahanlaitakuvioiden näkymisenä. Sitten seuraa päänsärky, huono olo, kuvotus ja jopa oksennus. Joskus jalka tai käsi puutuu.

Jos heti oireiden ilmaannuttua huomaa ja voi ottaa migreenilääkettä, vaiva jää pieneksi eikä kestä kauan. Vaikka minulla on yleensä aina migreenitabletit mukana, joskus ne unohtuvat. Vaikka oma migreenini ei ole pahimmasta päästä, on vaiva kiusallinen.

Migreenin perimmäistä syytä ei tiedetä. En tiedä tarkoin mikä laukaisee oman migreenikohtaukseni. Yleisesti syynä pidetään valo- ynnä muita ärsykkeitä, stressiä, stressin laukeamista ynnä muuta. Samantapaiset syyt pätevät myös minuun.

Migreeni on myös periytyvää. Pojallani Karrilla on myös taipumus migreeniin; ankarampaan kuin minulla. Tänä syksynä olen kärsinyt migreenistä jo neljä kertaa. Syytä en tiedä, mutta se on luonut pienoisen pelon migreeniä kohtaan. Aiemmin en ole asiaa ajatellut. Pahinta vaivassa on se, että se vie toimintakyvyn tai ainakin heikentää sitä tuntuvasti. Migreeni on melko yleinen vaiva. Siitä kärsii noin puoli miljoonaa suomalaista. Kun sen varsinaista syytä ei tiedetä, on tieteellä tässäkin vielä tehtävää.

Viikon henkilö - Olli Paunu

Tutustuin viime viikolla kuolleeseen toimittaja Olli Paunuun yli kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin hän oli SAK:n lehden Palkkatyöläisen toimittaja. Sitä ennen Olli oli opiskellut Helsingin Yliopistossa klassisia kieliä ja kirjallisuutta ja suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon. Työura alkoi kirjastossa ja opettajana Kuopiossa.

Ennen SAK:ta Olli oli Työväen Sivistysliitossa. Hän siirtyi
Hotelli- ja ravintolatyöntekijöiden lehden toimittajaksi 1976, sitten Tekerin lehteen ja 2000 PAM-lehteen. Hotelli- ja Ravintolatyöntekijöiden liitolla oli AKT:n kanssa paljon yhteistyötä ja toimistot samassa talossa. Pam-lehdessä Olli oli Tuijan työtoveri.

Olli Paunulla oli hyvä yleissivistys. Hän oli intohimoinen klassisen musiikin harrastaja ja muutenkin hyvin musikaalinen. Luonteeltaan Olli oli humanisti ja vaatimaton ihminen. Hänen elämästään ei puuttunut myöskään vastoinkäymisiä. Olli Paunu kamppaili lujasti ja pelkäämättä syöpää vastaan vuoden ajan.

Risto Kuisma