Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 15.11.2006

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen kurkistuksen. Kerron myös viikon henkilöstä.

Idänliikenteen ongelmat

Venäjän rekkaliikenteen ongelmat ovat jatkuneet yli kymmenen vuotta. Saamattomuus ja ongelman vähättely ovat johtaneet vuosi vuodelta yhä pahempiin seurauksiin.

Ongelmien syyt ovat Venäjän puolella, mutta ikävät seuraukset Suomessa. Suomi ja EU ovat käyttäneet myös rahaa Venäjän puolen ongelmien ratkaisuun, mutta turhaan. Suomen viranomaiset ovat hoitaneet seurauksia eikä niiden syitä.

Vaikeuksien syynä on perimmiltään venäläisten asenne. "Mihin tarvitaan ystäviä, jos ei ole ongelmia" ; on tuttu venäläinen tokaisu. Ongelmat muodostavat perustan korruptiolle, jolla ongelmat ohitetaan. Jos kaikki sujuisi hyvin, ei olisi tarvetta suostua mihinkään ylimääräiseen.

Kun itärajalla vierailee poliittista johtoa, rekkajonot häviävät kuin taikaiskusta. Tämä kertoo ongelmien todellisen luonteen.

Rekkajonot on siirrettävä Venäjän puolelle, jonne ne kuuluvat. Tähän on yksinkertainen ratkaisu; venäläisiä rekkoja ei lasketa Suomen puolelle silloin kun päinvastainen jono ulottuu Suomen puolelle. Toinen, mutta huonompi ratkaisu, on jonojen siirtäminen satamiin ja muihin lastauspaikkoihin. Suomen niukkojen tiemäärärahojen käyttäminen venäläisrekkojen pysäköintipaikkoihin tai lisäkaistoihin ei ole järkevää. Venäjän rekkaliikenteen taloudellinen hyödyllisyys on kokonaisuudessaan enemmän kuin kyseenalainen. Suomalaisten yritysten osuus liikenteestä on vain muutama prosentti. Venäläiset rekat eivät maksa - verojen eikä muussakaan muodossa - mitään aiheuttamista an tiekustannuksista. Kulut jäävät suomalaisten veronmaksajien vastuulle. Tuloja läpikulkuliikenteestä tulee lähinnä satamille ja niissä toimiville yrityksille. Kansantalouden kannalta liikenne on tappiollista. Menot ovat hyvin todennäköisesti suuremmat kuin tulot. Asiaa ei ole kunnolla selvitetty. Lisäksi liikenteestä aiheutuu merkittävää haittaa liikenneturvallisuudelle ja ympäristölle. Näitä haittoja ei kaikilta osin voi edes mitata rahassa.

Läpikulkuliikenteelle on määrättävä tiemaksu. Venäläisille autoille on asetettava samat verot, maksut ja muut velvoitteet, mitkä koskevat suomalaisia kuljetusliikkeitä.

Hyssyttely ja saamattomuus Venäjän liikenteen ongelmien ratkaisussa heikentää jo liikenneministeriön uskottavuutta ja luottamusta Vanhasen hallitukseen.

Viikon henkilö - Arto Hiltunen

Tutustuin Arto Hiltuseen tämän vuosikymmenen alussa, kun tulin valituksi silloisen HOK:n edustajistoon. Myöhemmin minut valittiin yhdistyneen HOK- Elannon edustajistoon ja myös hallintoneuvostoon.

Koulutukseltaan Arto Hiltunen on ekonomi. Hän on syntynyt 1958 Kajaanissa, mutta kirjoitti kuuden ällän ylioppilaaksi Porvoossa. S-ryhmän palveluksessa Hiltunen aloitti osuuskauppa Oslassa Porvoossa 1980. Ura eteni niin, että hänestä tuli HOK:n toimitusjohtaja 1998. Kun Elanto ja HOK yhdistyivät 2004 hän jatkoi toimitusjohtajana. Ensi kesänä hän siirtyy SOK:n pääjohtajaksi. Arto Hiltusen ura on ollut voimakkaan nousujohteinen. Erityisesti HOK:n ja yhdistyneen HOK-Elannon voimakas eteenpäinmeno on tuonut Hiltuselle mainetta; eikä turhaan. Hän on pätevä liikkeenjohtaja ja tulee toimeen henkilökunnan ja yleensä ihmisten kanssa. Tulokset puhuvat hänen puolestaan.

Vielä pari vuotta sitten Arto Hiltunen asui Porvoossa. Meillä on yhteinen harrastus; moottoripyöräily. Arto Hiltunen oli ennen valintaa suuri suosikki SOK:n pääjohtajaksi. Hänellä on nyt hyvät lähtökohdat SOK:n johtamiseen.

Risto Kuisma