Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 29.11.2006

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen. Kerron myös viikon henkilöstä.

Uusi alku liikkumiselle

Tämän syksyn olen aloitellut kuntoilua uudelleen. Se ei ole ollut aivan helppoa. Olen kärsinyt viimeiset pari viikkoa elämäni kovimmasta kuumeisesta influenssasta. Liekö syynä se, ettei elimistö kestä uudelleen käynnistynyttä kuntoilua, kun samanaikaisesti teen pitkiä työpäiviä ja vaalistressikin vaivaa.

En aivan puhjennut itkuun, mutta melkein, kun kaaduin moottoripyörien endurokilpailuissa Mäntsälässä viime tammikuun lopulla. Polvesta repesivät sekä sivuristiside että eturistiside. Kun nousin ylös, tuntui, että jalka on polvesta alaspäin irti. Huusin kivusta.

Tämä oli kuntoilu-urani ensimmäinen vakavampi vamma. Kuusitoista vuotta sitten, keski-iän kynnyksellä, tajusin heikon fyysisen kuntoni ja tein suuren elämänmuutoksen. Oikeastaan palasin lapsuuden ja nuoruuden terveisiin elämäntapoihin. Niihin liikkuminen ja urheilu kuuluivat olennaisena osana.

Olen nyt aikuisiällä saanut paljon iloa liikunnasta. Nyt vasta olen sen oikein huomannut, kun jouduin olemaan puoli vuotta lähes liikkumatta. Päivittäinen lenkki on antanut pirteyttä ja hyvää tuulta elämään. Se on tuonut myös tyytyväisen mielen ja rauhoittanut ajatuksia.

Kuntoilutapahtumiin osallistuminen on tuonut paljon ystäviä ja tuttuja. Vuosien varrella olen juossut 29 maratonia, hiihtänyt kymmeniä ylipitkiä hiihtoja, suunnistanut satoja kilpailuja, osallistunut Sulkavan soutuihin, suorittanut 10-ottelun ja paljon muuta.

Viime vuosina etsin haasteita myös motocrossista ja endurosta. Vaikka työkaluna on moottoripyörä, tarvitaan niissä hyvää kuntoa ja kestävyyttä. Kilpailin 2005 myös legendaarisessa Päijänne-ajossa. Kun kahden vuorokauden jälkeen olin maalissa, olin väsyneempi kuin yhdenkään maratonin maalissa.

Olen taas tänä syksynä pystynyt aloittamaan kuntoilun. Vasen polveni sai leikkauksessa uuden eturistisiteen ja jos kaikki menee hyvin niin ensi huhtikuussa polvi on yhtä hyvä kuin ennen.

Kuntosali, vesijuoksu, kävely, sauvakävely ja uinti ovat olleet nyt lajini . Kilometrin, kaksi olen pystynyt jo juoksemaan. Aikaisten lumien myötä olen päässyt kokeilemaan myös jo hiihtoa. Paljon on harjoitusta edessä, jos haluan päästä entiseen kuntooni. Se on tavoitteeni.

Alku on aina hankalaa. Niin tuntuu olevan myös uusi alku.

Viikon henkilö - Juhani "Juice" Leskinen

Harvan viihdetaitelijan kuolema on television ykkösuutinen. Juhani Leskisen kuolema viime viikonvaihteessa oli ykkösuutinen. Se kertoo paljon Juice Leskisen merkityksestä suomalaisille. Henkilökohtaisesti en juuri taiteilijaa tuntenut, vaikka muutaman kerran hänet tapasin viime vuosina, kun hän kävi eduskunnassa tapaamassa ystäväänsä Mikko Alataloa.

Leskisen laulut ja niiden sanat kolahtivat aikanaan minunkin mieleeni. Niissä oli jotain hyvin suomalaista; alakuloista , melankolista, ne ovat omat tuntoni. Parhaiten hänen kappaleistaan on mieleeni jäänyt soimaan " Norjalainen villapaita".

Juhani Leskinen sai jo muutama vuotta sitten kotikaupunkiinsa Juankoskelle näköispatsaan; harvinainen kunnia . Ansiosta, sillä tuskin kukaan on tehnyt Juuankoskea yhtä paljon tunnetuksi kuin hän.

Leskinen oli oma ainutlaatuinen yksilönsä; ei mikään klooni. Semmoinen itsenäinen elämä on raskasta. Siinä ehkä syy Leskisen alkoholiongelmiin, joiden aiheuttamat sairaudet veivät hänet kuolemaan 55-vuotiaana.

Risto Kuisma