Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 27.12.2006

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen ajankohtaisiin asioihin tai tapahtumiin. Kerron myös viikon henkilöstä.

Vuosi vaihtuu

Vuosi 2006 painuu menneisyyteen ja muutaman tovin päästä alkaa vuosi 2007. Omalta osaltani se alkaa heti ensimmäisenä päivänä syntymäpäivillä. Uuden vuoden lapsi täyttää 60 vuotta. Juhlia vietän tuossa pellon takana Laukkosken vanhassa, mutta viihtyisässä Työväentalossa. Muuta vaihtoehtoa juhlapaikaksi en harkinnut, kun olen 100-vuotiaan Laukkosken Työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

Juhlavalmistelut alkoivat jo muutama viikko sitten. Olen kutsunut juhlaan kaikki kyläläiset, ystävät ja tuttavat. Juhlaa vietetään kakkukahvien ja keskustelun merkeissä .Saa nähdä kuinka paljon saan vieraita kahville. Muutamia adresseja on tullut jo etukäteen, samoin muita muistamisia ja onnitteluviestejä. Viisikymmentävuotispäivilläni juhlavieraita oli parisataa.

Maaliskuussa on eduskuntavaalit. Ne ovat osaltani jo neljännet. Kaksitoista vuotta eduskunnassa ja kansanedustajana on mennyt nopeasti. Valmistelut vaaleihin alkoivat jo elokuussa, kun SDP:n jäsenäänestys ehdokkaista oli jo syyskuun alussa. Se meni osaltani paremmin kuin koskaan. Vaali vaalilta kampanjat ovat pidentyneet. Se ei ole mielestäni oikea suunta.

Oma kampanjani on suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa ja alkaa varsinaisesti vasta helmikuussa. Varojen kokoaminen vaalikuluihin ja ennen kaikkea kalliiseen lehtimainontaan on jo ollut pitkin syksyä käynnissä. Vähintään 30-40 000 euroa pitäisi kokemukseni mukaan vaalibudjetin olla. Se on paljon. Semmoista summaa on mahdoton saada kerättyä. Omia säästöjä täytyy kuluttaa vaalimainoksiin. Se harmittaa. Onneksi on joitain tukijoita, joten osa summasta tulee tukijoilta. Järjestän myös varainkeräysseminaarin. Saa nähdä tuoko se tulosta. Tuleeko vaivanpalkkaa. Kalenteri alkaa täyttyä tilaisuuksista ja muista menoista .Tukiryhmässä on jo alustavasti mietitty aikatauluja ja tekemisiä. Pääosin jatketaan vanhaan koeteltuun malliin. Paljon riippuu myös siitä, miten paljon ja miten aktiivisia ihmisiä saan tukiryhmään. Vaalikampanja on iso ponnistus. Paljon työtä, menoa ja jännitystä. Maaliskuun 18 päivä selviää lopputulos. Vaikka tulos on ollut aiemmin kolme kertaa hyvä, ei valinta ole varma eikä edes itsestäänselvyys. Mahdollisuus ovat hyvät, mutta se edellyttää hyvää vaalityötä.

Tätä, nyt päättyvää, vuotta sävytti ahkeran työnteon ohella henkilökohtaiset vastoinkäymiset. Tammikuussa teloin jalkani moottoripyörien endurokisoissa. Vasemmasta polvesta katkesi sekä sisin sivuristiside että eturistiside. Huhtikuussa Jerker Sandelin teki Sairaala Ortonissa minulle omasta polvijänteestäni uuden eturistisiteen. Nyt polvi ei haittaa millään tavoin enää normaalia elämää, mutta vielä jonkin verran kuntoilua. Puoli vuotta jouduin olemaan ilman jokapäiväistä kuntoilua, johon olin tottunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Fyysinen kunto luonnollisesti laski, vaikka se lienee edelleen keskimääräistä parempi. Liikkumattomuus oli myös henkisesti ikävää. Liikunta on ollut minulle se energian ja elämänilon antaja, jonka tuella työkin on sujunut.

Viikon henkilö - Raimo Kuisma

Meitä Martti ja Aune Kuisman lapsia oli kaikkiaan kahdeksan; kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Siskoni Helena kuoli pikkulapsena, kun itse olin murrosiässä. Se oli järkyttävä kokemus. Muut seitsemän, minä vanhimpana, ovat elossa ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

Toiseksi vanhin veljistäni on Raimo, joka on reilun vuoden minua nuorempi eli nyt 58-vuotias. Nykyään hän elää perheineen Turun - Salon seudulla, Taalintehtaalla. Nuorena hän oli samalla tavoin kuin minä metsä- ja maatöissä taloissa ja kartanoissa. Kun minä myöhemmin siirryin muihin töihin, Raimo jatkoi edelleen asumista, elämistä ja työntekoa maalla. Kallislahden Hämäläisen tilan jälkeen hän oli työssä Hornborgien omistamassa Mattisten Kartanossa Valkealassa. Siellä hän vastasi tilanhoidosta melko itsenäisesti. Välillä hän kokeili tehdastyötä Enson tehtailla Kotkassa, mutta ei viihtynyt ja palasi Mattisiin. Myöhemmin hän oli tilanhoitajana Ahlströmien kartanossa Pyhtäällä ja Fazerien kartanossa Kiskossa. Tämmöiset kartanon myytiin ja ne katosivat, joten työpaikat katosivat alta. Raimon täytyi tottua tehdastöihin. Myös työttömyys tuli tutuksi. Raimo on ahkera ja aikaansaava työmies.

Lapsena meillä oli joskus kamppailua veljessarjan ja koko pihan johtajuudesta. Välillä myös tapella nahistimme keskenämme. Raimo oli sitkeä eikä luovuttanut vähällä. Kun hänellä oli taipumus nenäverenvuotoon, oli minun joskus pakko tintata häntä nenään, jotta sain tappelun loppumaan. Vuosien mittaan veljesten yhteydenpito on vähentynyt. Kun äiti kuoli muutama vuosi sitten, ovat tapaamiset edelleen harvenneet. Raimolla on mielipiteitä, joita joskus en ymmärrä. Hän oli ainoa, joka ei osallistunut äidin hautajaisiin, vaikka piti äitiin tiivistä yhteyttä. Syytä poissaoloon en vieläkään tiedä.

Risto Kuisma