Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 30.3.2007

Vaalien jälkeen

Luopuminen kansanedustajan tehtävästä oli nopea ja raju. Vaikka siihen oli jonkin verran yrittänyt varautua, oli se melkein shokki. Yllätys oli vielä suurempi tukiryhmälle. He eivät ajatelleet tappion mahdollisuutta juuri lainkaan. Raskaan vaalityö jälkeen pettymys oli raju.

Elämäntapamuutos oli paljon enemmän kuin vain työpaikan menetys. Kaikki yhteydet katkesivat äkkiä niin konkreettisesti kuin kuvaannollisesti. Käytännön arkielämä oli vähän aikaa hankalaa ja on sitä osittain edelleen.

Mitä olisi pitänyt tehdä vaalitappion välttämiseksi? Enemmän lupauksia; Enemmän konkreettisia tavoitteita. Uskoin liikaa , että rehellinen ja ahkera työ eduskunnassa ja vaalityössä riittää.

Omia saavutuksia olisi pitänyt tuoda enemmän esille. Omat teemani: oikeudenmukaisuus, terveet elämäntavat, ahkeruus, rehellisyys, työn arvostaminen jne. eivät puhutelleet riittävästi äänestäjiä. Raittius ja kristilliset arvot, joita pidin esillä, eivät tuoneet kannatusta.

Enemmän olisi pitänyt käyttää rahaa mainontaan. Televisiomainonta puuttui minulta kokonaan ja muukin mainonta oli vaatimatonta. En raaskinut käyttää enempää rahaa vaalimainontaan.

Tappio oli äärimmäisen niukka. Sitäkin on tullut mietittyä; ei se suremisesta muutu eikä parane. Elämä ei ole vielä normalisoitunut. Mennyt vajaa kaksi viikkoa on kulunut vaalien jälkitöissä. Myös rästitöitä on on ollut paljon varastossa ja on vieläkin jäljellä. Myös erilaisia kokouksia on riittänyt joka päivälle. Oman lisänsä on tuonut osallistuminen FInncomin lentäjien työehtosopimusneuvotteluihin.

Tappiossa on uuden siemen. Mikä, sen aika näyttää. Nyt on elämässä tilaa uudelle.

Risto Kuisma