Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 4.4.2007

Porvarihallitus

Helposti se kävi. Ennen vaaleja porvarihallitusta pidettiin lähes mahdottomana vaihtoehtona, mutta nyt se on käytännössä totta. Muutos on suuri. Se voi olla myös pysyvä muutos. Ei ole suinkaan itsestään selvää, että seuraavien vaalien jälkeen neljän vuoden päästä SDP palaa hallitukseen ja sitä kautta takaisin valtaan.

Vasemmistopuolueiden kannatus on Suomessa enää vain noin 30prosenttia. Alamäki on ollut nopea. Vielä 1960-luvun lopulla vasemmiston kannatus oli yli 50 prosenttia. Pitkään senkin jälkeen se oli lähellä eduskunnan enemmistöä. Tähän asti SDP:n kannatus ei ollut juuri pienentynyt, vaan kannatuksen lasku oli kohdistunut demarien vasemmalle puolelle oleville ryhmille, joiden kannatus on sulanut vähemmän kuin puoleen. Nyt SDP:n vaalitulos oli normaaliaikojen huonoin.

Vaalitappio ei tietenkin johdu pelkästään vaalikampanjasta. Ehkä tappio kuitenkin aiheutui paljolta välillisesti siitä, että puolueen vaalimainokset ja käytännön toiminta olivat ristiriidassa keskenään. Se vei uskottavuutta, joka on luottamuksen edellytys. Lipposen väistyminen puoluejohdosta vaikutti samaan suuntaan vähentämällä SDP:n uskottavuutta.

SDP oli koko neljän vuoden vaalikauden ajan kaikissa kannatustutkimuksissa suurin puolue. Jotain merkillistä vaalikampanjassa tapahtui, kun kannatus laski heti vaalitaistelun alettua ja johti itse vaaleissa murskatappioon.

Puheet ja teot olivat ristiriidassa ja se johti luottamuksen menetykseen. Vaalien sanoma ei ollut uskottava. Sen politiikan, mitä oli tehty edelliset neljä vuotta, olisi pitänyt näkyä myös vaaliviesteissä. Puoluejohto otti liikaa vaalit erillisenä asiana eikä siten, että käytännön arkipäivän politiikka ja vaalimainokset ovat samaa toimintaa.

Toivottavasti nyt puolue ja erityisesti sen johto ottaa opiksi tappiosta. Jotain täytyy tehdä. Politiikkaa täytyy muuttaa. Tekojen on vastattava puheita ja päinvastoin. Toiminnan ja mainonnan tulee olla rehellistä. Niiden tulee vastata toisiaan.

Omalta osaltani oleminen ja eläminen ei ole vielä normalisoitunut. Muutos oli raju. Henkilökohtainen tappio on niin niukka ja sattumanvarainen, ettei sitä ole helppo ymmärtää ja hyväksyä. En halua jäädä pysyvästi kansanedustajan sopeutumiseläkkeelle, vaan mietin ja haen käyttöä kokemukselleni ja tiedoilleni.

Risto Kuisma