Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 24.4.2007

Hallitus vankka - SDP kriisissä?

Minuun iski niin voimakas nuha, flunssa tai mikä liekin, että ääni hävisi ja olo on kurja. Olen syönyt roppakaupalla vilustumislääkkeitä, kurkkupastilleita ja juonut kuumaa, mutta huonoin tuloksin. Liekö nyt vasta aika sairastaa kovan rasituksen eli vaalikampanjan siirtämät vaivat. Yllättävän ja rajun muutoksen aiheuttama stressi siirsi taudit eli elimistön oireet kuukauden normaalista edespäin. Ehkä ?

Tuija pääsi sunnuntaina sairaalasta ja potee nyt kotona. Kun hän ei voi liikkua juuri lainkaan, niin elo on hankalaa. Itse saan samalla pienen välähdyksen omaishoitajan tehtävistä. Kodin arkityöt ovat nyt minun vastuulla.

Uudessa hallituksessa oli muutama yllättävä nimi. Kovin järisyttävänä en pidä Paavo Väyrysen tai Ilkka Kanervan valintaa. Molemmat ovat julkista mainettaan parempia. Taidoiltaan he kuuluvat hallituksen kärkipäähän. Heihin verrattuna esimerkiksi Katainen on vielä kevyttä kamaa.

Yllättävää on kokoomuksen Anne Holmlundin valinta hallitukseen. Takana on viisi vuotta kansanedustajana. Ei mitään mokia, mutta ei mitään saavutuksiakaan: ei ainakaan ulospäin näkyviä.
Anu Vehviläisen valinta keskustan ministeriksi on vielä vaikeampi ymmärtää. Hän oli aiemmin kaksi kautta eduskunnassa ja tuli nyt takaisin. Hänen taustansa on poliittisen avustajan ja nuorisopoliitikon. Näyttää siltä, että paras tie ylös politiikan portaita on avustajan tehtävät ja sen tuomat kaverisuhteet. Hyvä avustaja ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä eikä pätevä itsenäinen toimija. Kaverisuhteet eivät takaa pätevyyttä. Anu Vehviläinen jatkaa sitä pitkää sarjaa , että liikenneministerit eivät paljon liikenteestä ymmärrä.
Jan Vapaavuoren valinta kokoomuksen ministeriksi näyttää melko heppoiselta. Taustalla on poliittisen avustajan tehtävät ja kaverisuhteet. Voi olla, että Kataisen johtama kokoomus ajautuu vielä vaikeuksiin hallituspolitiikassa. Hallitusjoukko ei vaikuta kovin vahvalta. Asioita voi sotkea vielä Niinistön varjo puhemiehen tuolilta.

Oman työväenyhdistykseni kokouksessa SDP:n vaalikampanja ja viime vuosien toiminta sai suoraa kritiikkiä. Jossain puheenvuoroissa ihmeteltiin, miksi puoluejohto ei ole ilmoittanut erosta näin järkyttävän vaalitappion jälkeen. Syy tappioon nähtiin puoluejohdon puuttuvissa kyvyissä, ominaisuuksissa ja imagossa.

Omalta osaltani olen yrittänyt käsitellä vaalitappiota toistaiseksi maltilla, koska se oli samalla niin katkera henkilökohtainen tappio.

Ilmapiiri puolueen sisällä ei ole ollut paras mahdollinen. Juonittelu ja henkilökohtainen pyrkyryys ovat vallinneet ylimmässä johdossa. Oma ura on mennyt liika puolueen yhteisen menestyksen edelle. Huono esimerkki leviää nopeasti ja niin on käynyt SDP:ssä. Tuskin kukaan voi rehellisesti väittää , että SDP:n johdossa olisivat parhaat mahdolliset henkilöt. Erilaiset kiintiöt, taustaryhmien edut, henkilökohtainen pyrkyryys ja kähmintä ovat vaikuttaneet valintoihin enemmän kuin kyvyt ja pätevyys.

Minun pitää pystyä erottamaan oma ja puolueen tappio toisistaan, vaikka oma tappio oli pääosin puolueen tappion seurausta.
Tai oikeastaan on pystyttävä käsittelemään tappiota järjellä eikä tunteella. Vielä se ei minulta oikein onnistu.

Arki on mennyt lakitoimiston pikku asiantuntijatehtävissä sekä luottamustehtävissä, joita minulle kertyi kansanedustaja vuosina niin paljon, että niitä kokouksia riittää joka päivälle. Nyt uudessa tilanteessa pitää harkita onko minulla enää mahdollisuutta hoitaa niitä kaikkia.

Perjantaina tulee radiossa YLEn Ykkösessä keskustelu työelämän tilanteesta, ongelmista ja tulevaisuudesta. Sitä käytiin Hakaniemen Metalli Oy:ssä toimittaja Matti Laitisen johdolla hänen Vallan vaiheilla ohjelmassaan. Olin radio-ohjelman toinen keskustelija.

Risto Kuisma