Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 1.5.2007

Vappumietteitä

Ensimmäisestä vappupuheestani on kulunut jo 37 vuotta. Se oli tervehdyspuhe Kouvolan sos.dem. vappujuhlissa. Olin silloin jännityksestä jäykkä, aina kieltä myöten. Jotenkin puheesta selvisin, vaikka jalat tärisivät, kun kävelin yleisön eteen. Kouvolassa juhlapuhujana silloin oli Arvo Salo, joka oli juuri tippunut eduskunnasta. Myöhemmin hän palasi eduskuntaan ja toimi myös kulttuuriministerinä.

Kouvolan vappujuhlan jälkeen istuin muutaman tunnin osuusliikkeen ravintolassa Arvo Salon kanssa. Keskustelun, tai pikemminkin kuuntelun jälkeen, saattelin kirjailijan Helsingin junaan. Se oli 1960-lukulaisuuden kulta-aikaa. Lapualaisooppera oli tehnyt Salosta sen ajan suuren julkkiksen.

Tänään pidän tervehdyspuheen Laukkosken Työväenyhdistyksen vappujuhlassa. Se on puheenjohtajan tehtävä ja velvollisuus. Vanha työväentalo seisoo tuossa pellon toisella reunalle siten, että näen sen, kun nostan katseeni tietokoneen näppäimiltä.

Ensimmäinen Laukkosken Työväenyhdistyksen vappujuhla vietettiin jo 103 vuotta sitten. Silloin Työväentalo oli toisessa paikassa; tuossa Isonniityntien varrella pari sataa metriä meiltä itään. Siinä Siivolan vuokramaalla ovat vielä tien reunassa näkyvissä työväentalon perustuskivien jäänteet. Sotien jälkeen Työväenyhdistys sai ostettua oman tontin Kotojärven kartanolta ja talo siirrettiin nykyiselle paikalleen. Samalla taloa laajennettiin.

Kohta alkavat vappujuhlat ovat siinä mielessä perinteiset, että ohjelman pääosassa on puheiden lisäksi torvisoitto; Mallusjoen Torvisoittokunta puhaltelee. Juhlapuhujana on uusi kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson.

Pornaisissa on perinteenä ollut vappulounas; kunnan toinen työväenyhdistys - Halkian Työväenyhdistys - piti perinnettä yllä , silloin kun Laukkosken Työväenyhdistys nukkui. Nyt vappujuhla ja lounas järjestetään vuorovuosina Laukkoskella ja Halkiassa.

Vaalitappio ja henkilökohtainen putoaminen eduskunnasta eivät ole juhlamieltä auttaneet. Joka tapauksessa elämä jatkuu niin myös toiminta; Viime perjantaina siivosimme talkoilla työväentalon juhlakuntoon. Odotamme osanottajia taas talon täydeltä. Maaseutukylän vanha työväenyhdistys on jälleen voimissaan: perinne jatkuu. Toivon mukaan aktiivien joukko jaksaa edelleen pyörittää yhdistystä ja pitää huolta talosta. Työväentalo on toiminnan ja talouden rasite, mutta toisaalta suurin rikkaus. Jos Työväentaloa ei olisi ollut, luultavasti hiljaisina vuosina yhdistys olisi nukkunut pysyvään uneen.

Oma vappusanomani on ollut kautta vuosikymmenien oikeudenmukaisuus. Sille näyttää päivänpolitiikassa olevan jälleen entistä enemmän tarvetta. Uuden hallituksen suunnitelmat ovat monelta kohden vääryyttä suosivia. Perintöverouudistus aiotaan tehdä siten, että se suosii voimakkaasti varakasta väkeä. Puheet ennen vaaleja olivat aivan toiset, kun luvattiin poistaa koko perintövero: Nyt se poistettaisiin vain yrittäjiltä, maanviljelijöiltä ja metsänomistajilta. Kun joku vuosi sitten poistettiin kaikilta omaisuusvero, suosi se varakkaita. Siinä vääryydessä oli SDP mukana, tosin paljolti siksi, että sen poiston avulla SAK ja muut työntekijöiden keskusjärjestöt saivat tupon. Eduskunnalla ja SDP:n eduskuntaryhmällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin siunata se, mitä muualla oli sovittu. Siinä yksi syy tämän vuoden vaalitappioon.

Risto Kuisma