Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 11.5.2007

Vaalitappion syistä

Olen ollut monessa palaverissa analysoimassa vaalitulosta ja tappion syitä. Keskustelua käytiin työväenyhdistyksen kokouksessa, oman tukiryhmän palautepalaverissa, tällä viikolla entisten kollegoiden tapaamisessa ja eilen piirin vaalianalyysitilaisuudessa. Vastasin myös melko perusteellisesti piirin kysymyksiin. Vastaukset menivät myös Kalliomäen ryhmälle.
Eiliseen tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki ehdokkaat: 34 ehdokkaasta paikalla oli vain viisi, joista vain yksi oli valituksi tullut.

Mistä tappio johtui ja mitä olisi tehtävä ?

SDP:n johto ei kyennyt johtamaan puoluetta siten, että voitto olisi tullut. Vuoden 2005 puoluekokouksen valinnat puoluejohtoon eivät onnistuneet. Johtoon kuuluu puheenjohtajan lisäksi puoluesihteeri, puolueneuvoston johto ja puoluehallitus .
Puolueen johtamiseen tarvitaan kykyjä ja kokemusta. Nyt sitä ei ollut riittävästi. Seurauksena oli tappio.

SDP:n hallituspolitiikassa ja yleensä poliittisessa johtamisessa olisi tarvittu jämäkämpää ja johdonmukaisempaa linjaa.

Miksi vaalikampanja ei onnistunut ?

Puolueen johtaminen järjestönä ei onnistunut. Puolue ei kyenneet innostamaan jäseniä ja perusjärjestöjä osallistumaan vaalityöhön. Päinvastoin puoluejohdon omat vaalikampanjat loivat vaalityöhön huonoa henkeä.

Vaalityö oli pääosin ehdokkaiden tukiryhmien varassa. Sekin suuntautui osittain toisia SDP:n ehdokkaita vastaan, kun varjeltiin alueellisia ja muita reviirejä.
Vaalien mainoskampanja oli huono. Sitä kritisoitiin jo etukäteen, mutta ilman tulosta.

Puoluejohdon imago oli huono. Idea pääministerivaalista oli virhe. Vallikampanjan vahvuudet olivat aktiiviset ehdokkaiden tukiryhmät, innokkaat veteraanit ja Lipposen ajoilta periytyvä kuva SDP:stä luotettavana , uskottavana ja johdonmukaisena puolueena.

Kampanjan heikkoutena oli jäsenten aiempaa alhaisempi innostus vaalityöhön. Vaalityötä tekivät pääosin ne, joille itselle tai kaverille oli siitä hyötyä. Puolueen hyödyistä ei juuri välitetty.
Puoluejohto, jonka henkilökohtainen suosio oli ennakkogallupeissa vähäinen, panosti voimakkaasti omaan henkilökohtaiseen menestykseen .Se heikensi puolueen vaalityötä.


Mikä politiikan sisällössä meni pieleen ?

Lipposen myötä SDP:n politiikasta katosi 2003 osin johdonmukaisuus ja luotettavuus. Puoluekokouksen 2005 jälkeen tilanne huononi edelleen.
Poliittisten päätösten painopiste siirtyi eduskuntaryhmästä enemmän puoluehallitukseen ja puoluetoimistoon: Siellä ei kokemus riittänyt aina parhaisiin mahdollisiin toimintalinjoihin. SDP hallinnoi; ei johtanut maata. Punamultahallitus oli passiivinen. Puolue toimi menneitä puolustellen; ei tulevaisuuteen katsoen. Päivänpolitiikassa saivat liian suuren osan EU-asiat, parisuhdelait, hedelmällisyyshoidot, sukupuolikiintiöt yms asiat, jotka eivät ole äänestäjien enemmistölle tärkeitä.

Vaalikampanjassa luvattiin sellaista, joka olisi pitänyt toteuttaa aiemmin tai jättää lupaamatta. Hallituspuolue SDP lähti vaaleihin oppositiopuolueen ohjelmalla.
Se söi puolueen uskottavuutta ja vanhaa luottamuspääomaa.

Mitä on tehtävä ?

Puolueen sisälle on palautettava avoimuus. On pystyttävä ja uskallettava esittää myös kritiikkiä. Tässä suhteessa kehitys on ollut huonoa. Johtopaikoille on valittava ihmisiä kykyjen ja kokemuksen perusteella eikä sen mukaan miten taitava peluri ja junttaaja on itse tai tukijat. Puolueen johdon on edustettava koko puoluetta eikä vain erilaisia piiri- , sukupuoli- , kieli- ikä- tai eturyhmäkiintiöitä. Puolueen johtotehtävät eivät saa olla vain astinlauta henkilökohtaiseen poliittiseen menestykseen.

Puolueen on pidettävä kiinni vanhoista periaatteista ja arvoista sekä toimittava nykyaikaisesti. Nyt on
toimittu uusien arvojen mukaan vanhanaikaisesti. Galluppien haistelu on lopetettava ja oltava johdonmukaisia.
Ohjeet politiikalle eivät löydy vain median palstoilta ja gallupeista, vaan jäseniltä ja äänestäjiltä.

Politiikan ulkopuolisista julkkisehdokkaista on luovuttava. Ne heikentävät SDP:n uskottavuutta.

Puoluetuesta on varattava huomattava osa käytännön vaalitukeen piirien kautta ehdokkaille. Nyt puolueen vaalirahat ja mainonta eivät juuri hyödytä tavallista keskivertoehdokasta, joka kerää kuitenkin ne äänet, joilla vaalit ratkaistaan.

Puoluekokouksen 2008 on käytävä perusteellinen keskustelu vaalitappiosta ja puolueen sisäisestä tilasta. Keskustelun perusteella on tehtävä muutoksia henkilöihin, toimintatapoihin ja politiikan sisältöön.

Vaikka jokaisella organisaatiolla on, oman hokemani mukaan, sellainen johto kuin se ansaitsee: niin SDP ansaitsee nykyistä paremman johdon.
SDP on parempi kuin vaalitulos ja parempi kuin ulkoinen imago.

Risto Kuisma