Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 18.5.2007

Sopeutumista

Eduskuntavaaleista on nyt kaksi kuukautta. Huono vaalitulos ei ole unohtunut, mutta ei ole kuitenkaan mielessä koko aikaa. Elämänmuutos oli niin äkkinäinen ja suuri, ettei siihen ole vielä oikein tottunut.

Eduskunnasta putoamisen johdosta en ole tehnyt muita muutoksia elämääni kuin ne välttämättömät. Kalenteri ja päivät ovat täyttyneet yllättävän paljon erilaisilla kokouksilla ja menoilla, jotka johtuvat lukuisista luottamustehtävistä eri järjestöissä. Niitä en ole karsinut, mutta en ole ottanut lisääkään. Joihinkin on kyselty.
En ole myöskään hakenut mitään virkoja tai työpaikkoja. Joihinkin on kehotettu hakemaan.

Työtoimisto on tehnyt jonkin verran lakimiehen ja konsultin töitä. Nekin on vanhaa perua. En ole itseäni ja yritystäni nyt aktiivisesti markkinoinut.
Olen ajatellut katsoa syksyyn, mitä haluan, mihin kykenen ja mikä on mahdollista.

Nyt olen lähdössä Nurmijärvelle tutkimaan erästä oikeusriitaa. Ilmeisesti edessä on valituksen laatiminen ylempään oikeusasteeseen.
Fincomin lentäjien työehtosopimusneuvottelut ovat vieneet viimeaikoina päivän viikossa ja jatkuvat edelleen.

Kunnallispolitiikka vie osansa; samoin seurakunnan asiat. Olen kotikunnan valtuuston jäsen, valtuustoryhmän puheenjohtaja ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja. Seurakunnassa olen kirkkoneuvoston- ja -valtuuston jäsen.
Oman aikansa vie Myllyhoitoyhdistys, Karjalan Liitto, Raatikko, Finnfund, HOK-Elanto ja Laukkosken Työväenyhdistys sekä muutama muu organisaatio.

Liekö vaalien jälkikaikuja vai mitä, mutta olen ollut monta viikkoa yhtämittaa nuhassa, joka on vaihtelevasti vaivannut, mutta ei ole kuitenkaan kaatanut sänkyyn.
Kuntoilua on jäänyt pakosta vähemmälle, mutta ei ole kokonaan unohtunut. Moottoripyörällä olen joitakin kertoja harjoitellut Pasin metsässä. Kävin myös moottoripyörällä Kouvolassa katsomassa motocrossikisoja. Joonaksen kanssa olemme lähes joka viikonloppu käyneet katsomassa crossikisoja. Hän ei ole vielä solisluuleikkauksen jälkeen saanut lääkärin lupaa ajaa.

Kotityöt ovat myös työllistäneet, sillä Tuija on vielä lonkkaleikkauksen jälkeen sänkypotilas, joka harjoittelee kävelyä keppien kanssa.

Politiikkaa tulee seurattua tiiviisti, vaikka se ei olisi enää välttämätöntä. Ehkä pitäisi hieman löysätä maan asioista huolehtimista, kun ei ole mitään virallista asemaa.
Sopeutuminen jatkuu; aika näyttää mitä tulevaisuus tarjoaa.


Risto Kuisma