Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 25.5.2007

Katteettomat vaalilupaukset

Vaikka en ole enää ammattipoliitikko, rassaavat poliittiset tapahtumat ajatuksiani enemmän kuin on sopivaa ja terveellistä. Kun minulla on nyt aikaa ajatella ilman rutiinikiireitä, ei politiikasta pääse pakoon, vaikka olen siihen yrittänyt ottaa hieman etäisyyttä.

Keskusta ja kokoomus pärjäsivät maaliskuun eduskuntavaaleissa lupaamalla kansalaisille sitä ja tätä parannusta. Erityisesti kokoomus sai vaalivoiton lupaamalla runsaskätisesti äänestäjille kaikenlaista hyvää.

Vaaleissa luvattiin myös sellaista, johon ei eduskunnalla ole edes valtaa. Esimerkiksi palkat ja muut työehdot sovitaan työmarkkinajärjestöjen välillä. Eduskunta on aina myöntänyt kiltisti ne rahat palkankorotuksiin, jotka valtio työnantajana on tarvinnut. Sairaanhoitajien tai muiden matalapalkkaisten palkankorotuksilla ja eduskuntavaalien tuloksella ei tosiaankin ole juuri mitään suoraa yhteyttä. Vielä vähemmän eduskuntavaalit toivat tasa-arvotupon. Valtio voi tietysti vaikuttaa kepillä tai porkkanoilla työmarkkinajärjestöihin, jotta ne solmisivat sellaisia työehtosopimusratkaisuja, joita valtio toivoo. Nyt hallitus ei siihen kyennyt. Se ei ilmeisesti edes tosissaan sitä yrittänyt. Hallituksen kokemus ja taidot eivät ole myöskään ilmeisesti sellaiset, että niillä onnistuttaisiin pusertamaan tupo tai peräti tasa-arvotupo. Epäillä voi uskoiko kokoomus edes ennen vaaleja siihen, että se pystyy toteuttamaan lupauksensa. Osan vaalilupauksien toteuttamiseen ei ehkä ole edes vilpitöntä tahtoa. Lupauksilla kalastettiin ääniä ja siinä onnistuttiin. Edestä löytyvät petetyt äänestäjät.

Kokoomuksen vetävin vaalilupaus oli perintöveron poisto. Siitä lupauksesta luovuttiin hallitusohjelmaneuvotteluissa. Perintövero poistetaan vain yrittäjiltä ja maataloudelta. Ratkaisu on erittäin epäoikeudenmukainen, kuten lukuisat asiantuntijat, aina porvarillisia vero-oikeuden professoreja myöten, ovat julkisuudessa todenneet. Perintövero pitää poistaa kaikilta eikä vain varakkailta yrittäjiltä ja maanomistajilta.

Nyt hallitus lykkää niitäkin vaalilupauksia, jotka kirjattiin hallitusohjelmaan. Perusteeksi ilmoitettiin talouden kuumentuminen. Ei talous ole kahdessa kuukaudessa kuumentunut mihinkään. Vaalilupaukset tehtiin tilanteessa, missä talouden realiteetit olivat tiedossa. Kun lupaukset tehtiin vastoin talouden todellisia realiteetteja, on kysymyksessä vaalipetos. Kokoomus ja keskustakin hakivat vaalivoittoa hintaan mihin hyvänsä. Nyt he lähivuosina saavat maksaa hintaa katteettomista vaalilupauksista. Jos äänestäjät vähänkin säilyttävät muistinsa, tulee porvaripuolueiden vaalivoitto niille kalliiksi. Luvuissa ja kansanedustajapaikoissa komea voitto on "Pyrrhoksen voitto".

Perussuomalaiset lupasivat myös sitä ja tätä. Tuskin kuitenkaan monikaan äänestäjä uskoi, että he kykenisivät toteuttamaan suuret lupauksensa. Heidän vaalivoittonsa tuli protestiäänestäjiltä. Sensijaan keskustan ja kokoomuksen äänestäjistä moni uskoi, että äänestämällä nämä puolueet voittoon, lupaukset perintöveron poistosta, tasa-arvotuposta, hoitajien satojen eurojen palkankorotuksista, eläkeindeksien korjaamisesta ynnä monesta muusta toteutuvat. Petetyt vaalilupaukset eivät ole vain niiden antajien ongelma, vaan koko poliittisen järjestelmän ongelma. Petetyistä vaalilupauksista hyötyvät tulevissa vaaleissa lähinnä perussuomalaiset ja mahdolliset uudet protestiryhmät.

Vaalituloksien perusteella voi nähdä myös, että monet runsaskätisesti lupauksia jakaneet ehdokkaat menestyivät hyvin. Tällaisia ehdokkaita oli kaikissa puolueissa, myös sosialidemokraateissa. Itse en katteettomia lupauksia jakanut, mutta en tullut myöskään enää valituksi.

Risto Kuisma