Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 1.6.2007

Arkielämää ja politiikkaa

Kun asun omakotitalossa, niin tekemistä riittää. Kun lisäksi omistamme kesämökin, niin sitä paikkojen kunnossapitoa on ajoittain liian kanssa. Metsäpalstakin vaatisi osansa, mutta on toistaiseksi jäänyt odottelemaan aikaa parempaa.

Nyt kun eduskunnasta putoamisen jälkeen on ollut enemmän aikaa, olen tehnyt erilaisia rästitöitä. Paperivuorien alustavien selvittelyjen jälkeen on vuorossa ollut kotitalo. Tarkoitus on maalata talo. Edellinen maalaus oli 1993. Laajennusosia on maalattu myöhemmin 1997. Jos saan sopivan tarjouksen, teetän työn urakalla. Neuvottelut ovat vielä kesken. Toinen vaihtoehto on tehdä työ itse. Vanhemmiten olen huomannut kärsiväni korkean paikan kammosta, jonka johdosta talonmaalaus ei oikein houkuta: ei erityisesti tornin osalta. Talon maalausta varten olen järjestellyt ja siivonnut pihamaata. Talon seinustalla on ollut polttopuupinoja siitä lähtien, kun jouduimme muutama vuosi sitten kaatamaan pihalta suuren joukon isoja vanhoja puita. Olen siirrellyt pinoja ja kasannut polttopuita uuteen paikkaan. Autotallisiiven väliköstä siirsin lauta- ym puutavarakasan uuteen paikkaan. Puutavaravaraston peitteeksi sommittelin katoksen kattopeltikasasta. Hiki virtasi ja kunto nousi tässä hyötyliikunnassa.

Pihalla ruoho kasvaa aivan silmissä: Tuntuu, että sitä pitäisi leikata pari kertaa viikossa, jotta piha olisi siisti. Sää on ollut kuin kasvihuoneessa; lämmintä, kosteaa ja tyyntä. Pari viikkoa sitten oli kova tuuli: pihalta kaatui yksi koivu. Latvanhuippu ylsi aina Volvon tavaratilan päälle; onneksi ei kuitenkaan tullut pikku naarmuja suurempaa vahinkoa. Koivu ei ollut kovin suuri, vaan yksi pihan pienemmistä. Se oli sisältä osittain laho eikä siten kestänyt peltoaukealta tulevaa tuulenpuuskaa.

Joonaskin on päässyt jälleen tosissaan harjoittelemaan motocrossia. Ajoimme viime viikonloppuna pitkät harjoitukset Hyvinkään raskaalla ja kuraisella radalla. Tämä oli minulle ensimmäinen kovempi crossiharjoitus syksyn 2005 jälkeen. Metsässä ja pelloilla olen ajallut enduroa viime elokuusta lähtien. Toukokuusta alkaen ei minulla enää polven suhteen ole ollut liikuntarajoituksia.

Joonaksella on edessä sunnuntaina juniorin Motocrossin Suomen Cupin osakilpailu Hyvinkäällä. Kaksi ensimmäistä osakilpailua jäi Joonakselta väliin solisluuvamman ja leikkauksen takia. Nyt toipilaana menestysodotukset eivät ole viikon harjoituksen ja kuuden viikon tauon jälkeen kovin korkealla. Ilman loukkaantumista huhtikuussa, Joonas olisi ollut yksi voittajasuosikeista niin osakilpailuissa kuin Cupin arvostetussa kokonaisvoitossa. Jos kaikki menee hyvin Hyvinkäällä ja muuten, olen menossa Joonaksen ja Karrin kanssa heinäkuun alussa juniorien Euroopan Mestaruuskilpailuihin Hollantiin. Vuorossa on kaksi EM-osakilpailua viikon välein. Niissä ensimmäinen tehtävä Joonaksella on selvittää karsinnoista itse kilpailuihin. Runsaan parin viikon reissun aiomme viettää kuljetusautossa, jossa on vaatimattomat makuupaikat.

Politiikassa vihreät ovat näyttäneet tutun luonteensa yllättävän nopeasti. He yrittävät istua kahdella pallilla. Istua vallassa, mutta välttää vastuuta. Kokoomukseen näyttää tarttuneen menestyksen tuoma huuma, joka on nostanut jalat irti maanpinnasta. Päätöksistä ja lausunnoista paistaa osin kokemuksen puute. Vanhanen on ollut vaisu. Hallituksen piiristä on näkynyt julkisuudessa Pekkarinen, Väyrynen ja ennen kaikkea Ilkka Kanerva. Opposition toimet on toistaiseksi sivuutettu julkisuudessa hiljaisuudella.

Venäjän kehitys huolestuttaa. Joskus aiemmin lausuin liioitellen ja kärjistäen, että Putinista on kehittymässä nykyaikainen Stalin, mutta nyt parempi kielikuva olisi ehkä Hitler. Ei Putin ole yhtä verinen kuin nämä edeltäjä diktaattorit, mutta kehitys muuten muistuttaa samaa kuin oli Saksassa 1930-luvulla. Onko seuraava askel se, että Putinista tulee presidenttikauden jälkeen " kansallinen johtaja ", kuten on jo vihjailtu?

Toivottavasti olen väärässä ja Venäjä palaa demokraattisen kehityksen tielle.

Risto Kuisma