Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 14.6.2007

Hirvikolarissa

Viime sunnuntai-iltana ajoin Työväenyhdistyksen kokouksen jälkeen Laukkoskelta kesämökille Virolahdelle.
Haminan ja Virojen puolivälissä, Virolahden Kattilaisissa, törmäsin autolla hirveen.

Huomasin hirven äkkiä hyppäävän tienvarsipusikosta vasemmalta tielle tarkoituksena ylittää valtatie numero 7 eli tie E 18. Matkaa ei ollut autosta hirveen kuin muutama kymmenen metriä. Tapahtumat menivät eteenpäin kuin hidastetussa filmissä. Jarrutin ja käänsin vasempaan vastaantulevien kaistalle. Melkein onnistuin väistämään hirven. Näytti aivan kuin hirvi hieman epäröisi keskellä tietä ja niin kuului kova pamahdus.
MB Vito pakettiauton oikea etukulma törmäsi hirven takaosaan. Ajoin auton tiensivuun. Olo oli hieman epätodellinen. En loukkaantunut, mutta olo ei ollut normaali. Olin järkyttynyt ja jonkinlaisessa shokissa.

Takana tullut auto pysähtyi ja autosta noussut mies kysyi pari kertaa olinko kunnossa ja oliko minuun sattunut. Vakuutin, että en ole loukkaantunut.
Kuljettaja katseli minua hetken aikaa ja jatkoi sitten matkaa, kun ryhdyin soittamaan hätäkeskukseen.

Laitoin autoon hätävilkut päälle ja katselin, mihin hirvi on hävinnyt. Se oli edellisvuoden vasa ja siten ei vielä kovin suuri. Hirveä ei näkynyt. Puolen tunnin kuluttua paikalle tuli hätäkeskuksen hälyttämä Haminan poliisin partio. Hieman myöhemmin saapuivat hätäkeskuksen hälyttämät Virolahden Riistanhoitoyhdistyksen miehet. He lähtivät etsimään loukkaantunutta hirveä.
Metsästäjät löysivät loukkaantuneen hirven ja ampuivat sen.

Auto oli keulasta lommoilla ja rutussa. Valoumpio oli rikki ja tuulilasi säröillä. Autolla voi kuitenkin vielä ajaa.
Poliisit totesivat, että minulla oli hyvä tuuri, kun hirvi osui vain etukulmaan. Jos se olisi osunut keskelle auton keulaa, olisi hirvi tullut tuulilasin läpi syliini. Väistöstä oli apua, vaikka se ei täysin onnistunut.

Seuraavana yönä ei kunnolla uni tullut. Näin liikenne-unia, joissa oli läheltäpiti tilanteita.

Soitto vakuutusyhtiöön, vahinko-ilmoitusten täyttöä, tutkintapaperien haku Haminaan poliisilaitokselta, yhteys autokorjaamoon Porvooseen, siinä puuhaa, jonka kolari aiheutti. Auto on pois käytöstä ainakin seuraavat pari viikkoa.
Onneksi olin ottanut autolle hirvivahinkovakuutuksen.

Pitää tietysti olla iloinen, ettei itselle käynyt kuinkaan. Tosin tunne sääliä hirveä kohtaan, jonka kuolemaan olin osallinen. Olen eläinten ystävä ja niitä kohtaan hyvin hellämielinen.

Kun hirvi hyppää yllättäen tielle, on autoilijalla vähän mahdollisuuksia estää törmäys. Ajoin nopeusrajoitusten mukaan 100 kilometrin nopeutta. Tie oli kuiva ja näkyvyys melko hyvä, vaikka vähän jo alkoi hämärtää. En ollut väsynyt, vaan melko pirteä ja levännyt. Autonkuljettajan mahdollisuudet ovat tuollaisessa tilanteessa todella pienet. Sen ymmärrän nyt.

Risto Kuisma