Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 17.10.2007

Nobelin rauhanpalkinnon alamäki

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon sai YK:n ilmastopaneeli yhdessä USA:n entisen varapresidentin Al Goren kanssa. Molempien ansiona pidettiin ilmastonmuutoksen esilletuontia.

Palkinnon lahjoittaja Alfred Nobel tuskin tarkoitti rauhanpalkinnolla palkittavan muita kuin rauhantekijöitä.
Siis nimenomaan tekijöitä, ei vain siitä puhuvia. Vaikka ilmastonmuutoksen voidaan sanoa välillisesti vaarantavan rauhaa, on se kaukaa haettu perustelu. Samalla systeemillä rauhanpalkinto voitaisiin antaa lähes mistä tahansa hyväntekeväisyystyöstä.

Nobelin rauhanpalkinto meni väärään osoitteeseen. Se ei mennyt rauhantekijälle eikä se mennyt edes tekijöille vain puhujille; voisi jopa sanoa, että tyhjänpuhujille.
Nobelin rauhanpalkinnon oikea osoite olisi ollut esimerkiksi Martti Ahtisaari, joka on tekojen kautta saanut rauhan mm Indonesiaan.

Ilmasto muuttuu se on fakta: sitä se on ollut aina, siinä suhteessa vain muutos on pysyvää. Viimeaikojen ilmastonmuutokset eivät ole edes erityisen suuria. Tiedämme kiistatta, että esimerkiksi Suomen maankuoren päällä on ollut paksu jääkerros useammankin jääkauden aikana. Meillä on ollut myös trooppinen ilmasto.
1800-luvulla kerran kesä tuli helmikuussa niin uskottavasti, että maanviljelijät kylvivät silloin viljan. Toisena vuonna samalla vuosisadalla talvi palasi juhannuksena Suomeen. Molemmista ilmastonmuutoksista oli seurauksena suuri nälänhätä.

Viime vuosien ilmastonmuutokset ovat pikkujuttuja historian valossa. Saattaa olla, että nyt ihminen on muuttanut ja pystyy muuttamaan ilmastoa enemmän kuin aiemmin. Ilmastonmuutos ei ole ihmiskunnan suurin ongelma. Sitä suurempia ongelmia ovat lukuisat asiat; esimerkiksi köyhyys, sodat, päihteet ja huumeet, monet sairaudet jne.

Ilmastonmuutos on hyväosaisten ongelma. Heilläkin pitää olla joku "siisti ongelma", joka peittää alleen todelliset, vaikeat ja epämiellyttävät ongelmat.

Ilmastonmuutos on hyvä ongelma myös monille "pisnesmiehille ja -naisille". Sen kustannuksella tehdään ja on tehty paljon rahaa. Autoteollisuus, energiateollisuus jne ovat vetäneet hyviä voittoja ilmastonmuutoksen varjolla. Myös julkiselle vallalle se on ollut hyvä apukeino; sen varjolla on voitu korottaa monia veroja, joiden maksajina ovat pääosin pienituloiset.

Energiasäästökeskustelut ovat olleet nurinkurisia. Suositaan uusia autoja, kodinkoneita jne, vaikka vanhojen toimivien laitteiden romuttaminen on suurta hulluutta energiansäästön , ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen, säästäväisyyden, kansantalouden ja yksityistalouden kannalta. Tämä suuntaus palvelee vain vempeleitä valmistavan teollisuuden ja niitä myyvän kaupan etuja.

On mielenkiintoista nähdä, milloin ilmastomuutoksen ympärille rakennettu kupla puhkeaa ja asia saa oikeat mittasuhteet. Sen jälkeen on mahdollisuus ryhtyä järkevään ja tehokkaaseen ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Säästettäköön kuitenkin Nobelin palkinto rauhantekijöille; heitä ei ole koskaan liikaa.

Risto Kuisma