Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 13.11.2007

Syitä ja seurauksia

Kun aloitin 1950-luvulla koulunkäynnin, meitä oli luokalla yli 30 oppilasta. Koulupsykologeista emme tienneet mitään; lastenpsykiatreista vielä vähemmän. Erityisopettajia, opinto-ohjaajia ja kouluavustajia ei ollut silloin vielä keksittykään. Kouluterveydenhoitajista en ollut kuullutkaan. Opettajat tukistivat ja karttakeppi heilahti, kun siihen oli aihetta. Virallisesti ruumiillinen kuritus oli jo silloin kielletty. Koulukyydeistä emme edes haaveilleet. Kesällä kävellen ja talvella hiihtäen taittui oma viiden kilometrin koulumatkani. Edes polkupyörään ei ollut varaa. Koulukiusaamista esiintyi, mutta ehkä vähemmän kuin nykyisin.

Siihen aikaan ei kouluissa tehty hirmutekoja ja meno oli muutenkin rauhallista nykyiseen verrattuna. Lasten pahoinvointiin ei löydy syy koulusta. Se löytyy kodeista. Koululle on jo laitettu liian paljon vastuuta lasten kasvatuksesta. Siitä se ei selviydy. Kasvatus kuuluu vanhemmille ja perheille. Nyt kasvatusvastuuta siirretään kouluille. Se ei tule koskaan onnistumaan. Ongelmat eivät poistu niiden seurausten hoidolla. Erityisopettajat, psykologit, psykiatrit, terveydenhoitajat ja muut seurausten lievittäjät eivät auta. Pitää poistaa syyt eikä vain yrittää hoitaa seurauksia.

Vanhempia pitää "kasvattaa". Heidän tulee ottaa vastuu lapsistaan. He eivät saa siirtää vastuutaan kouluille ja viranomaisille. Vanhempien välinpitämättömyys lapsistaan on ongelmien perussyy. Vaikka on mallikelpoisia vanhempia paljon, varmaan enemmistö, on vastuunsa väistäviä aivan liian paljon.

Väkivaltakulttuuriin on puututtava. Pois väkivalta lastenohjelmista ja myös televisiossa näytettävistä muista ohjelmista. Tietokonepelit kontrolliin. Nettimaailmaan kontrollia ja sääntöjä. Pois väkivalta, vaikka pakkotoimin. Pyssyleikit pannaan.

Ampuma-aseet pois kodeista. Käsiaseille ei saa myöntää mitään lupia kenellekään hupi- tai harrastuskäyttöön. Mallia voi ottaa Englannista, jossa 1990-luvulla käsiaseet kerättiin pois kodeista. Englannissa aseita on suhteessa väestöön yli kymmenen kertaa vähemmän kuin meillä. Myös ampuma- ja metsästysharrastus ovat sellaisia, joita yhteiskunnan ei pitäisi tukea eikä edistää.

On järkyttävää, että psyykenlääkkeitä määrätään lapsille. Mielialalääkkeet ovat monesti vaarallisia myös aikuisille Meillä käytetään masennus-, unettomuus- ym . lääkkeitä monin verroin liikaa.

Nuoret, mutta myös aikuiset, tarvitsevat elämälle tarkoituksen. Kaikille ihmisille olemassaolon tarkoitukseksi ei riitä vain vallan ja rahan kahmiminen. Tarvitaan jotain suurempaa; Henkistä ja hengellistä elämää. Uskonnoilla ja aatteilla olisi nyt tilaa. Valitettavasti kirkko on muun yhteiskunnan mukana maallistunut ja menettänyt asemansa. Aatteellisille järjestöille on käynyt samoin. Puolueista on tullut etupäässä vain valtakoneistoja. Etujärjestötoiminnassa suppea, lyhytnäköinen ryhmäitsekkyys on saanut virallisen aseman.

Me elämme ahneuden yhteiskunnassa. Seuraukset ovat ikäviä.

Risto Kuisma