Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 5.12.2007

Vastenmieliset navetat

Television ajankohtaisohjelmassa näytetyt videot suomalaisilta tiloilta olivat puistattavia. Navettojen ja karjasuojien todellisuutta ei voinut oikein katsoa. Kommenteista päätellen eläinten kurjat olivat yllätys niin toimittajille kuin suurelle yleisölle.

Media oletti, että televisiossa näytetyt olosuhteet olisivat lainvastaisia. Vaadittiin suureen ääneen syyllisten saamista vastuuseen. Vaadittiin viranomaisilta toimia ja tarkastuksia tiloilla. Nyt noita tarkastuksia on tehty ja viranomaiset ja asioista vastaavat poliitikot kertovat julkisuuteen, että olot noilla tiloilla ovat lainmukaisia. He ilmeisesti myös ajattelevat, että nyt ikävä julkisuus on ohi, kun mitään laitonta ei ole löydetty. Elintarviketuotannon kannalta tarkastuksen tulos on kuitenkin vielä ikävämpi kuin se, että televisiossa näytetyt eläinten elinolosuhteet olisivat olleet laittomia poikkeuksia vallitsevasta käytännöstä.

Nyt selvisi, että sikoja, kanoja ja muita tuotantoeläimiä saa laillisesti pitää kuvottavissa oloissa. Tämä totuus on järkyttävä shokki valtaosalle kuluttajista. Mainonnan ja mielipiteenmuokkauksen avulla on luotu aivan väärä kuva eläintuotannon olosuhteista.

Aloitin oman työurani 1960-luvun alussa renkipoikana maanviljelijä Kauko Hämäläisen tilalla, Holoppalan mäellä, Kallislahdessa; silloisessa Säämingissä nykyisessä Savonlinnassa. Olennainen osa työtäni oli eläinten hoito ja navettatyöt.

Navetassa oli lehmiä, vasikoita, sikoja ja päädyssä olevassa tallissa pari työhevosta. Lisäksi navetan takana oli kanala. Myös lampaita ja myöhemmin myös ankkoja kuului kotieläinten kirjoon. Vaikka talossa oli traktori, niin pääosa maataloustöistä tehtiin hevosilla. Talvisin ajoin myös metsästä puita tienvarteen hevosella.

Eläimillä oli hyvät ja väljät olot. Olkia oli karsinoissa runsaasti ja ne vaihdettiin usein. Hevosia oikein lelliteltiin, mutta kaikista eläimistä pidettiin hyvää huolta. Nyt on kaikki toisin, mutta suomalaiset kuvittelevat kaiken olevan vielä samoin kuin silloin ennen tehomaataloutta.

Muutama vuosi sitten eduskunnassa hyväksyttiin uusi eläinsuojelulaki. Olin silloin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä käsittelemässä hallituksen lakiesitystä. Se hyväksyttiin vähäisin muutoksin. Pieniä parannuksia tehtiin, jotta asiassa saavutettiin yksimielisyys. Minua ihmetytti silloin miten vähän asenteellisesti arvoa annettiin eläintensuojelulle. Se nähtiin jonain huuhaa-touhuna ja eläintensuojelijat häirikköinä. Itse olen ollut koko ikäni eläinten ystävä, joka ei kykene tekemään mitään pahaa eläimille. Minä inhoan väkivaltaa yhtähyvin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan.

Eduskunnassa ihmettelin, miten kaikki asiantuntijat melkein poikkeuksetta kannattivat lakiesitystä, joka oli huono. Edes eläinsuojelusta vastaavat virkamiehet eivät ilmaisseet toisenlaisia käsityksiä. Eläinsuojelujärjestöt olivat lähes ainoita arvostelijoita. Nekin olivat melko maltillisia kritiikissään. Kansanedustajien asenteet eläimiä kohtaan yllättivät minut. Valiokunnan jäsenistä lisäkseni vain Erkki Pulliainen osoitti asenteellaan ymmärrystä eläinten oikeuksiin.

Olen elänyt koko elämäni eläinten kanssa. Lapsuudenkodissani oli aina kissoja ja koiria. Omassa perheessäni on nyt jo viides saksanpaimenkoira. Yleensä meillä on ollut kaksi koiraa, isä ja poika, yhtäaikaa, nyt on yksi narttu. Sanonnassa, että ihmisen paras ystävä on koira, ei ole paljon liioittelua. Parikymmentä vuotta jokainen aamu on minulla alkanut lenkillä koirien tai koiran kanssa. Koirat ovat olleet yhtä tärkeitä myös Tuijalle.

Minusta puhe eläinten oikeuksista on järkevää. Nuorten radikaalien eläintensuojelijoiden toiminta olisi nähtävä luonnollisena vastareaktiona kelvottomasta tehomaataloudesta ja erityisesti laiminlyödystä eläintensuojelusta. Jos kuluttajat vähänkin ajattelevat asiaa, on kotieläintalous perikadon edessä, ellei se tee muutosta.
Äskeisen EU-kiistan kohteena olivat sika- ja kanatilojen tukeminen.

Oliko järkevää antaa ne kymmenet miljoonat eurot suomalaisten verorahoja siihen toimintaan, josta näimme välähdyksen televisiossa. Kaikki mikä on laillista, ei ole oikein eikä moraalisesti hyväksyttävää, pitää paikkansa erityisesti eläinsuojelussa.

Risto Kuisma