Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 20.12.2007

Joulun odotusta

Lapsuuden jouluista on parhaiten mieleen jäänyt kuusenhakumatkat. Ensin haimme lähimetsästä kuusen isän kanssa ja myöhemmin, kun olin jo toisella kymmenellä ikävuodella, hain yksin tai pikkuveljien kanssa. Omaa metsää ei meillä ollut, vaan kuusi haettiin naapurimaanviljelijän metsästä. Joulukuusen ottamiseen oli lupa, jossa oli ehtoja. Monena talvena, kun lähistöllä oli metsänhakkuita, joulukuusena oli komea kuusenlatva.

Lumi ei silloinkaan 1950-luvulla ollut haittana kuusimetsässä. Kunnon lumi tuli tavallisesti kotikylään, Savonlinnan seuduille Kallislahteen, vasta tammikuussa. Järvet olivat jouluna kuitenkin yleensä vahvassa jäässä. Hiihtoa pääsi kokeilemaan järvenjäällä. Siellä koikkelehdittiin myös omatekoisilla luistimilla.

Jouluun kuuluivat piparit ja tortut. Äiti leipoi ne jouluviikolla. Kun meitä lapsia oli kahdeksan, ei pipareita eikä varsinkaan torttuja saanut koskaan syödä niin paljon kuin olisi halunnut. Tortut olivat umpinaisia poiketen nykyisestä torttumuodista. Jouluruuista ei muuten ole paljon jäänyt muistoja. Silloin kuin oli varaa paistettiin kinkku isossa leivinuunissa ruiskuoressa. Ruiskuori syötiin heti kun kinkku otettiin uunista. Joskus oli piharakennuksessa sika, joka teurastettiin syksyllä. Tavallisesti liha oli jo syöty ennen joulua. Myös lanttu- ja porkkanalaatikot kuuluivat jouluun joulupöytään. Jälkiruokana riisipuuro ja "sekametelisoppa". Lantut ja porkkanat saatiin omasta kasvimaasta. Jouluun kuuluivat myös puolukat ja karpalot, joiden keräys oli lasten syksyn urakka.

Joulupukki ei käynyt sisällä, vaan jätti lahjat kylmään eteiseen. Lahjoja ei ollut monta lasta kohden, eikä niistä ole jäänyt paljoa muuta mieleen, kuin äidin neulomat sukat ja lapaset. Myös ensimmäiset sukseni olivat isän tekemät. Sain ne joululahjaksi kuusivuotiaana.

Kansakoulun joulujuhlat olivat suuri tapaus. Esiintyminen niissä jännitti kovasti. Toisaalta, jos ei pääsyt esiintymään, harmitti. Olin lapsena hyvin ujo. Kirkossa ei jouluna käyty, mutta jouluaamuna kuunneltiin radiosta jumalanpalvelus. Joulu merkitsi lapsena enemmän vapaa-aikaan leikkeihin ja vähemmän koulua ja kotitöitä.

Tämän vuoden joulu on poikkeuksellinen. Tuija on vielä sairaslomalla leikkauksen jäljillä. Jouluvalmistelut ovat olleet vähäiset. Joulukuusi jää nyt ensimmäisen kerran laittamatta. Suvun yhteiset joulujuhlat jäävät myös väliin. Tulee hiljainen joulu. Aattona pyrimme Tuijan kanssa vierailemaan Kuusankoskella tervehtimässä Tuijan vanhempia. Se olisi Tuijan ensimmäinen automatka leikkauksen jälkeen. Naapuritalossa asuvat lapsenlapset pyörivät tavalliseen tapaan meillä, joten pääsemme osaksi myös lasten joulua. Kävin myös jouluostoksilla Viikin Prismassa. Ostin jouluruokia ja vähän joululahjoja.

Jouluun kuuluu kirkossakäynti, musiikkia ja lukemista. Eduskunnasta putoamisen jälkeen elämä on ollut huomattavan hiljaista aiempaan verrattuna, joten nyt ei ole sellaista väsymystä kuin aiemmin. Tuijan toipilasaika sävyttää myös joulua.

Rauhallista joulua kaikille kurkistuksen lukijoille !

Risto Kuisma