Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 10.1.2007

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen. Kerron myös viikon henkilöstä.

Järjestöt pulassa

Lisää lupahakemuksia, uusia maksuja, lisää paperisotaa; se on yhdistys- ja järjestötoiminnan ikävää arkea. Samanaikaisesti juhlapuheissa ylistetään järjestötoiminnan tärkeyttä ja suurta merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Juhlapuheet ja arki eivät kohtaa.

Maan hallituksella on ollut viimeiset neljä vuotta demokratian ja kansalaisvaikuttamisen ohjelma, jolla halutaan edistää kansalaistoimintaa. Käytännössä hallituksen toimet ovat kuitenkin heikentäneet kansalaistoiminnan edellytyksiä. Valtiovallan vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee.

Valtion maksuperustelakiin vedoten eri viranomaiset, muun muassa poliisi, ovat ryhtyneet perimään yhdistyksiltä monenlaisia maksuja ilmoituksista ja luvista. Aiemmin ei näitä ilmoituksia, suunnitelmia ja lupia edes vaadittu, puhumattakaan maksuista. Näyttää, että nyt erilaisia ilmoituksia ja lupia vaaditaan, koska niistä saadaan tuloja. Mitään asiallista syytä lupakäytännön muutokseen ei ole. Poliisilla ja muilla viranomaisilla on varmasti tärkeämpää tehtävää, kun tämän byrokratian pyörittäminen. Kansatalouden kannalta tämä on hukkatyötä. Luvista ja ilmoituksista perittävät maksut ovat lovi yhdistysten kassaan. Lupabyrokratia ja kaavakkeiden täyttäminen on turhauttavaa. Se vähentää yhdistysten jäsenten motiivia tapahtumien järjestämiseen ja muuhun toimintaan. Se vaikeuttaa myös yhdistysten varainhankintaa.

Olen tehnyt tästä lupabyrokratiasta eduskunnassa kaksi kirjallista kysymystä ja puhunut muuten väsymykseen asti, mutta ilman tulosta. Selityksiä ja myötätuntoa olen saanut viranomaisilta , mutta mitään parannusta ei ole tapahtunut.

Lupabyrokraattien lisäksi yhdistyksiä kiusaa myös verottaja. Yrittäjäpiirien painostuksesta ja EU:hun vedoten on erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavien yhdistysten yleishyödyllisyys, verokohtelu ja avustuskelpoisuus asetettu kyseenalaiseksi.

Merkittävä osa suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta on yhdistysten aikaansaamaa ja ylläpitämää. Siten järjestöjen toiminnan vaikeuttaminen on uhka kansalaisten hyvinvoinnille. Kilpailuun ja tehokkuuteen vedoten julkinen valta on tekemässä suurta tyhmyyttä.

Hallituksen eduskunnalle esittämä tilintarkastuslaki, jossa edellytetään yhdistyksiltä ammattitilintarkastajaa, osoittaa, että terve järki on valtionhallinnossa hukassa. Käytännössä monien yhdistyksien tulot eivät riittäisi edes tilintarkastajan palkkioon.

Suomessa yhdistyksiltä vaaditaan rekisteröintiä, sääntöjen vahvistamista ja erilaisia ilmoituksia yhdistysrekisteriin. Nämä ilmoitukset ovat maksullisia ja teettävät työtä. Esimerkiksi Ruotsissa yhdistyksillä ei ole vastaavia rasitteita. Ne eivät ole meilläkään tarpeellisia. Kansantalouden kannalta nyt yhdistyksissä, mutta myös viranomaisissa, tehdään paljon hukkatyötä. Yhdistysrekisterin tarpeellisuus pitää harkita uudelleen, sen toimialaa supistaa ja palvelut tehdä maksuttomiksi.

Viikon henkilö - Lauri Kähkönen

Lauri Kähköstä en tuntenut ennen kuin hän tuli vuonna 1999 eduskuntaan. Lieksalainen Kähkönen valittiin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä SDP:n listalta. Eduskuntaan tullessaan hänellä oli jo runsaasti elämänkokemusta. Olemme melko samanikäisiä. Kuulumme Suomen suurimpaan ikäluokkaan eli 1947 syntyneisiin. Lauri on minua vajaa kaksi kuukautta nuorempi. Hänellä on takanaan pitkä, jo 1972 alkanut, opettajan ura vanhempana lehtorina ja rehtorina Lieksassa, joka on hänen koti- ja synnyinkaupunkinsa.

Oppiarvoltaan Lauri Kähkönen on filosofian kandidaatti. Hän on Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja on ollut aiemmin myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja; lisäksi hänellä on paljon muita luottamustehtäviä Lieksassa ja Pohjois-Karjalassa. Valtakunnallisia tehtäviä on mm Luonnonvarainneuvoston varapuheenjohtajana ja VR:n hallintoneuvoston jäsenenä. Eduskunnassa olin hänen kanssaan pitkään yhtäaikaa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, jossa Lauri Kähkönen on ollut jäsenenä koko eduskunta-uransa ajan. Lisäksi hän on jäsenenä hallintovaliokunnassa.

Lauri Kähkönen on innokas metsästäjä. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni. Hän tuo esiin mielipiteensä silloinkin, kun se poikkeaa enemmistön kannasta. Joskus hän on myös poikennut ryhmäpäätöksistä. Hän tekee voimakkaasti työtä kotiseutunsa asioiden puolesta.

Risto Kuisma