Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 14.2.2007

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen kurkistuksen. Kerron myös viikon henkilöstä.

Raittiusliike on herätettävä henkiin

Suomalainen yhteiskunta on nyt niin alkoholin kyllästämä, ettei raittiille elämäntavalle ole tilaa. Raittiit ovat vähemmistö. Raitis ihminen on poikkeava. Tilanne on nurinkurinen. Raittiin elämän pitäisi olla normaalia elämää. Se, ettei ota alkoholia, pitäisi olla selittämättä selvää. Enemmän syytä selityksiin on henkilöillä, jotka juovat alkoholia.

Raittius, raittiit ja raittiusjärjestöt ovat ajettu yhteiskunnassa ahtaalle. Alkoholi kuuluu nykyisin arkeen ja juhlaan. Tuntuu, ettei ole niin pientä eikä suurta juhlaa, etteikö siinä tarjota alkoholia. Vaikka omaan raittiuteen on tottunut jo lähes kaksi vuosikymmentä, alkoholimyönteinen kulttuuri tuntuu minustakin ajoittain alitajunnassa ahdistavalta. Tunnen ajoittain itseni epänormaaliksi ja poikkeavaksi laseja kilistelevissä juhlissa. Me, ihmiset haluamme olla normaaleja, poikkeavuus rasittaa.

Suomessa tarvitaan voimakasta, yhteiskunnallista raittiusliikettä. Meillä on raittiusjärjestöjä, mutta nekin ovat jopa muuttaneet nimensä, Raittiuden Ystäviä lukuunottamatta, sellaisiksi , ettei siinä esiinny edes sanaa raittius.

Päihdejärjestöjä meillä on lukuisia. Osa niistä tekee myös raittiustyötä, mutta päätehtävä on ongelmaisten auttaminen ja hoitaminen. Seurausten hoitamisen lisäksi tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä; voimakasta valistusta ja asenteiden muokkausta. Tarvitaan herätystä päihteettömään elämäntapaan. Tarvitaan tilaa raittiille elämäntavalle. Meillä on yhteiskunnallinen tilaus uudelle voimakkaalle raittiusliikkeelle.

Nousevan työväenliikkeen ja kirkon tuella syntyi runsas sata vuotta sitten suomalainen raittiusliike. Siitä muodostui koko yhteiskunnan vahvin liike. Sen vaikutusvalta vastasi työmarkkinajärjestöjen asemaa tämänpäivän yhteiskunnassa. Raittiusliikkeen voimannäyte oli eduskunnan säätämä kieltolaki, jota valitettavasti ei kyetty toteuttamaan.

Voimakkaan raittiusliikkeen takana olivat viime vuosisadan alussa alkoholin aiheuttamat vaikeat ongelmat. Tämän päivän Suomessa nuo ongelmat ovat vielä suuremmat. Nyt suljemme silmämme ongelmilta ja nostamme kätemme voimattomina pystyyn. Alkoholin lisäksi meillä on rasitteena laittomat huumeet ja mielialalääkkeet, jotka yhdessä viinan kanssa uhkaavat yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan olemassaoloa. Mielialakemia on monien tutkijoiden mukaan tämän hetken suurin terveysuhka ihmiskunnalle. Se on vaarallisempi kuin syöpä tai aids.

Kirkko ja kristillinen liike kokonaisuudessaan olisivat oikea taho uuden raittiusliikkeen nostamiseen. Kristillisten järjestöjen tulisi ottaa aloite. Nyt tarvitaan voimallista sanakäyttöä viinan kiroja vastaan aivan siihen tyyliin, mitä aikanaan "Pohjolan pasuuna", Lars Levi Lestadius julisti saarnatuolista. Kristillisillä järjestöillä on paljon kokemusta ja hyviä tuloksia päihdeongelmaisten hoidosta. Nyt tarvitaan myös ongelmien syihin puuttumista. Tarvitaan uutta yhteiskunnallista raittiusliikettä. Raittiusliikkeen herättämiseksi on yhteiskunnallinen tilaus. Kuka siihen tarttuu ?

Viikon henkilö - Seppo Särkiniemi

Ennen vuotta 2003, jolloin Seppo Särkiniemi valittiin kansanedustajaksi, en häntä tuntenut. Pastori Seppo Särkiniemi toimi Kanta - Espoon seurakunnan kappalaisena. Hän on minua kymmenen vuotta nuorempi ja täyttää huhtikuussa 50 vuotta. Syntyjään hän on pohjalaisia; Lappajärveltä. Teologian maisteriksi hän valmistui 1985 ja on opiskellut myös valtiotieteitä.

Lestadiolaisiin lukeutuvalla Särkiniemellä on iso perhe; vaimo ja kahdeksan lasta. Vaimo Anu on terveydenhoitaja. Seppo vierailee usein Pornaisissa, jossa on lestadiolainen yhteisö ja rauhanyhdistyksellä oma toimitalo. Hän on Pohjoismaiden Neuvoston varajäsen ja niissä kokouksissa ja matkoilla olen tutustunut häneen lähemmin. Lisäksi Särkiniemi on perustuslakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsen ja myös KELAN valtuutettu. Hän on myös Espoon kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen.

Seppo on raitis, kuten lestadiolaiset yleensä, joten se on myös meitä yhdistävä tekijä. Samasta syystä luonnollisesti joudumme ja hakeudumme juhlissa samaan seuraan. Raittius on myös yhdistävä tekijä kansanedustajan työssä. Seppo on asiallinen ja vaatimaton poliitikko, joka ottaa työnsä kansanedustajana hyvin vakavasti.

Risto Kuisma