Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 22.3.2007

Vaalitappio

Jäin kansanedustajapaikan uusimisesta 29 äänen päähän. Henkilökohtaisia ääniä tuli liian vähän. Vielä enemmän valitsematta jäämiseen vaikutti SDP:n huono menestys. Uudellamaalla tappiota tuli kaksi paikkaa. Vaikka oma tuore tappio sotkee tappion syiden arviointia, niin yritän sitä kaikesta huolimatta tehdä.

SDP:n johdon imago on huono. Se heijastui vaalitulokseen. Kysymys ei ole pelkästään puheenjohtaja Heinäluoman imagosta, vaan laajemminkin puoluejohdosta.

Vaalimainonta oli epäonnistunut. Kuka kantaa siitä vastuun?

Eduskuntaryhmässä mainossuunnitelmaa arvostelivat monet; minä siinä mukana. Kritiikki ei johtanut mihinkään muutokseen.

Kun Paavo Lipponen luopui, esitin julkisestikin huolen siitä, mistä SDP:lle samanveroinen johtaja. Huoleni esitin myös Jyväskylän puoluekokouksessa. Nyt olisi tarvittu "Lipposta".

Puoluejohtoon ei edes SDP:ssä valikoidu aina parhaita voimia, vaan monesti niitä, jotka ovat parhaita junttaamaan ja juonittelemaan. Heillä ei välttämättä ole muita menestykseen tarvittavia ominaisuuksia ja kykyjä.

SDP:n tappio oli murskaava. Kuka ottaa vastuun ? Komitean asettaminen ei ole vastuunottamista.

Uudenmaalla tappioon vaikutti lisäksi Niinistö-ilmiö ja Sipoon kysymys. SDP: n johdon myötämielisyys pakkoliitokseen vei Uudellamaalla yhden, sen toisen menetetyn, kansanedustajapaikan. Siitä varoitin etukäteen, mutta ilman tulosta.

SDP:stä välittyi monelle äänestäjälle kuva kähmijänä: sentapaisena vastenmielisenä henkilönä, mitä Oiva Lohtander esitti SAK:n hyllytetyssä mainoksessa. Vahinko sillä SDP ja demarit ovat virheistään huolimatta paljon mainettaan parempia.

Oma virheeni oli myös se, että olen ollut liian kiltti ja lojaali puoluejohdolle. Julkinen kritiikki olisi tehonnut paremmin ja kenties saanut jotain muutoksia aikaan. Olin mukavuudenhaluinen, sillä kokemuksesta olen oppinut , että arvostelijan osa on epämiellyttävä.

Risto Kuisma