Takaisin

Risto Kuisman eväät roolien ristipaineissa:

Kokemuksesta voimaa ja mielen rauhaa

Lehtiotsikot kuvaavat Risto Kuismaa savolaisena suurisuuna, maailmanparantajana, määrätietoisena ammattilaisena.

- Enimmäkseen minuun on istutettu kovia rooleja, arvioi Risto mediakuvaansa. - Minusta kukaan ei kuitenkaan ole vain yhdenlainen tyyppi. Jos joku on kova, hänessä on paljon pehmeyttä. Jos ihminen vaikuttaa pehmeältä, hänestä löytyy paljon vastakkaisiakin puolia.

- Muistan erään toimittajan, joka pitkän haastattelun jälkeen totesi, etten ole lainkaan sellainen ihminen kuin julkisuus antaa ymmärtää. Mutta kun hänen artikkelinsa ilmestyi, se noudatti samaa kaavaa kuin aiemmat.

- Olen tavallaan alistunut tällaiseen, mutta toisaalta olen itsepäinen, enkä käyttäydy niin kuin minun "kuuluisi". En kysy lupaa rooliltani. Uskon myös, että ihminen pystyy muuttumaan. Jos ajatellaan, että ihmisessä on monta erilaista ikkunaa, on ymmärrettävää, että hän avaa ja sulkee eri ikkunoita sen mukaan missä tilanteessa tai keiden seurassa on.

Raittiin roolikuva

Yleensä raittiiseen ihmiseen liitetään samankaltaistavia mielikuvia: hän on iloton, kärsivä, suvaitsematon, ahdas mielinen, ikävä seuralainen, narisee ja valittaa.

- En tunnista tätä itsessäni. Jos minussa on näitä ominaisuuksia, ne johtuvat muista syistä kuin raitistumisestani.
Risto Kuisma on tuonut suomalaiseen julkisuuteen uudenlaisen roolityypin: raitistuneen alkoholistin.

- Tästä "roolista" ei juuri uskalleta puhua, ja vaistoan, että silti se on läsnä ihmisten ajatuksissa kun heitä tapaan.

- Huomaan itsekin olevani varuillani kun asiasta ei puhuta suoraan. Koen sen eräänlaiseksi kaksoiselämäksi alkoholia suosivassa kulttuurissamme, erityisesti kansanedustajien työssä. Onpa mikä juhla tahansa siihen kuuluu seremoniallista alkoholinkäyttöä. Ei se minua kiusaa - ja varon itsekin loukkaamasta toisia.

Suomessa ei vielä uskoa toipumiseen

Risto Kuisma pitää vaarallisena sitä, että valtion ja kuntien ylimmät päättäjät eivät tiedosta alkoholi- ja huumeongelmien todellisuutta.

- Asenne on, että on humaania ja inhimillistä hoitaa alkoholisteja vaikka tuloksellisesti ajatellaan, ettei se kannata. Mutta se on paha juttu, etteivät he näe ratkaisuja.

- Jos nähdään, että ainoa keino selvitä alkoholismista on uskoontulo, rakastuminen tai vastaava yksilöllinen suuri muutos, toipuminen on vain sattumaa, ei yhteiskunta voi tehdä mitään.

Tutkimusta eri hoitomuodoista ja -keinoista tulee tehdä pitkäjänteisellä seurannalla. Tehottomat hoidot ja resurssit on lopetettava. Jos jälkiseurannan kautta näkyy tuloksia, voidaan uudet hoitoonhakeutujat ohjata tuloksekkaaseen hoitoon. Risto Kuisman mielestä alkoholistin tulee päästä sellaiseen hoitoon, jota hän tarvitsee

Raitistuminenko vika?

Risto Kuisma on omasta selviytymistarinastaan kiitollinen, vaikka ulkopuolisten näkökanta on vaihdellut. - Julkisuus ei koskaan viitannut siihen että join - vaikka olisi ollut aihetta. Nyt kun olen julkisuudessa, asioiden perään laitetaan selitykseksi se, että olen raitis.

- Raitistuminen on luettu viaksi, negatiiviseksi asiaksi, syyksi tekoihin, joita kritisoidaan. Samalla muistellaan vanhoja juomisaikoja.

- Raittiit koetaan pelottavina, koska päihdekäyttö ja juominen edustaa enemmistöä. Ehkä enemmistö pelkää, että raittiit saattavat olla oikeassa ja he väärässä.

Parhaita vuosia

Kesällä 1990 raitistunut Risto Kuisma jatkoi vielä neljä vuotta ay-pomona AKT:n puheenjohtajana. Vuosina 1994-1995 hän vetäytyi yksityisyrittäjäksi. Tätä jaksoa hän on kuvannut elämänsä parhaaksi ajanjaksoksi.

- Se että olin ilman ulkoista "asemaa", vapautti minut asemaan liittyvästä kulttuurista: vallasta ja ristiriidoista. Vapaudentunne syntyi myös siitä, että vapauduin työhön liittyvistä vastuusta.

- Tulevaisuuteni oli avoin, minulla ei ollut sidoksia minnekään. Elämässä oli avaruutta ja allakassa oli tilaa, mutta toki tekemistä riitti. Sain kuitenkin vapaasti valita mitä tahdoin tehdä.

- Kävin mm. silloin tällöin puhujamatkoilla. Kirjojeni kirjoittaminen (Tilipäätös 1994, Takaisin terve elämä 1995) oli minulle monin tavoin palkitsevaa. Ensimmäistä kertaa nuoruuden jälkeen minulla oli unelmia. Eikä tarvinnut mielistellä ketään. Ei ollut taustayhteisöä, jonka äänellä olisi pitänyt puhua ja toimia - enkä sellaiseen suostuisikaan.

Kansanedustajan työtään Risto Kuisma pitää suhteellisen vapaana verrattuna ammattiyhdistysjohtajan työkuvaan, koska tässä työssä ei ole perinteistä esimiestä. Käytännössä vapaus on silti vähäistä, sillä ryhmä ja kulttuuri sitovat.

- Vaikka olen itsenäinen, joudun eri tilanteissa valitsemaan, kumman siedän paremmin, olenko ristiriidassa toisten vai itseni kanssa.

- Nykyisin väsyttävintä on tekemättömät työt, kun tietää että joku odottaa tai olen itselleni asettanut tiettyjä velvoitteita.

Pahasta selviytyminen vahvistaa

Kun ihminen käy läpi syvän kriisin, kovasta kokemuksesta selviytyminen antaa voimia.

- Oma kriisini on ollut minulle voimavara. Kun on katsonut kuolemaa, totuutta silmiin, kohtaa kaikki pelot ja kaiken pahan, oppi myös suhteuttamaan asioita elämässä. Arjessahan se välillä hämärtyy, mutta aina muistot palaavat mieleen - ja sen edessä olen nöyrä.

- Voisihan sitä kuluttaa itseään ja taistella itseriittoisesti koko maailmaa vastaan ja yrittää mahdottomia. Silloinhan ihminen alkaa voida pahoin. Itse haluan elää toisin, toipumista tukevan ohjelman mukaisesti.

- Nykyisin teen sen minkä voin. Tuskaa voi vähentää sillä, kun ei kuvittele itseään yli-ihmiseksi. Syvä kriisi muuttaa ihmistä. Ihminen nöyrtyy. Paljon olen muuttunut hengellisestikin. Olen yhteydessä korkeampaan Voimaan. Kun tulee tiukka paikka, rukoilen, mitä en ennen tehnyt. Säästän voimia hiljentymällä ja kuuntelemalla hiljaisuudessa vastauksia elämäni kysymyksiin.

Lyhennelmä toimittaja Raisa Kettusen Myllyhoito-lehden artikkelista.